Paikannimistön säilymisestä ja muuttumisesta Kärkölän Korvenkylässä ja Myllykylässä
LAIHO, KIRSI (2012)
2012
Suomen kieli/LANCE - Finnish
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23312
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23312
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan paikannimien säilymistä ja muuttumista eteläsuomalaisessa Kärkölässä Korvenkylän ja Myllykylän alueilla. Tutkielmassa on vertailtu isonjaon aikaisia, 1950-luvun, 1970-luvun ja 2000-luvun nimitietoja toisiinsa ja selvitetty, ovatko nimet säilyneet vai kadonneet tai ovatko ne muuttuneet. Lisäksi on pyritty löytämään syitä, jotka aiheuttavat nimien katoamista. Tutkielmassa on selvitelty myös rinnakkaismuotojen vaihtelua, nimien vaihtumista ja eri aikana käytössä olleita nimien perusosia. Nimet on jaoteltu paikan lajin mukaan artefaktien, viljelysten, maasto- ja vesistöpaikkojen nimiin. Asumusten nimet on rajattu pois tästä tutkimuksesta.
Isonjaon aikaisista nimistä ovat parhaimmin säilyneet vesistönimet, joista puolet on säilynyt. Maastonimistä on säilynyt 13,6 %. Huonoimmin ovat säilyneet viljelysnimet (9,9 %) ja artefaktit, joita isonjaon aineistossa oli vain muutama. 1970-luvun nimistä parhaimmin ovat säilyneet maastonimet (68,1 %). Vesistönimistä on säilynyt 52,9 %, viljelysnimistä 42,6 % ja siltojen ja tienosien nimistä 42 %.
Paikannimen säilyminen edellyttää sitä, että nimen yksilöimästä paikasta on tarve puhua. Maiseman riittävä hahmottaminen onnistuu yhä harvempien nimien avulla, sillä liikkuminen ympäristössä on vähäisempää. Viljelysten nimistä on tarpeettomina kadonnut pienten peltojen nimiä, kun peltolohkoja on yhdistetty yhä suuremmiksi.
Säilymiseen vaikuttaa myös nimen tunnettuus eli käyttäjäpiirin laajuus. Jos nimellä on vähän käyttäjiä, se katoaa helpommin kuin sellainen nimi, joka tunnetaan laajalti. Nimet siirtyvät vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille vaihtelevasti. Mikrotoponyymit eli pienen käyttäjäpiirin nimet katoavat, jos traditio katkeaa sukupolven vaihtumisen myötä.
Nimen säilymisen kannalta tärkeintä on nimen tarkoitteen säilyminen. Paikassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös nimeen. Niityn muuttuminen pelloksi muuttaa myös nimen perusosan. Pellon metsittymisen myötä nimi voi kadota kokonaan. Nimiä katoaa myös, kun ne vaihtuvat uusiin. Kun nimi ei enää kuvaa tarkoitettaan riittävän hyvin, sen rinnalle voidaan muodostaa uusi nimi, rinnakkaisnimi. Rinnakkaisnimet voivat olla käytössä yhtä aikaa, kunnes vanha nimi katoaa.
Asiasanat: nimistöntutkimus, paikannimet, sosio-onomastiikka, säilynyt, muuttunutja kadonnut nimi, rinnakkaismuotojen vaihtelu
Isonjaon aikaisista nimistä ovat parhaimmin säilyneet vesistönimet, joista puolet on säilynyt. Maastonimistä on säilynyt 13,6 %. Huonoimmin ovat säilyneet viljelysnimet (9,9 %) ja artefaktit, joita isonjaon aineistossa oli vain muutama. 1970-luvun nimistä parhaimmin ovat säilyneet maastonimet (68,1 %). Vesistönimistä on säilynyt 52,9 %, viljelysnimistä 42,6 % ja siltojen ja tienosien nimistä 42 %.
Paikannimen säilyminen edellyttää sitä, että nimen yksilöimästä paikasta on tarve puhua. Maiseman riittävä hahmottaminen onnistuu yhä harvempien nimien avulla, sillä liikkuminen ympäristössä on vähäisempää. Viljelysten nimistä on tarpeettomina kadonnut pienten peltojen nimiä, kun peltolohkoja on yhdistetty yhä suuremmiksi.
Säilymiseen vaikuttaa myös nimen tunnettuus eli käyttäjäpiirin laajuus. Jos nimellä on vähän käyttäjiä, se katoaa helpommin kuin sellainen nimi, joka tunnetaan laajalti. Nimet siirtyvät vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille vaihtelevasti. Mikrotoponyymit eli pienen käyttäjäpiirin nimet katoavat, jos traditio katkeaa sukupolven vaihtumisen myötä.
Nimen säilymisen kannalta tärkeintä on nimen tarkoitteen säilyminen. Paikassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös nimeen. Niityn muuttuminen pelloksi muuttaa myös nimen perusosan. Pellon metsittymisen myötä nimi voi kadota kokonaan. Nimiä katoaa myös, kun ne vaihtuvat uusiin. Kun nimi ei enää kuvaa tarkoitettaan riittävän hyvin, sen rinnalle voidaan muodostaa uusi nimi, rinnakkaisnimi. Rinnakkaisnimet voivat olla käytössä yhtä aikaa, kunnes vanha nimi katoaa.
Asiasanat: nimistöntutkimus, paikannimet, sosio-onomastiikka, säilynyt, muuttunutja kadonnut nimi, rinnakkaismuotojen vaihtelu