Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevan sääntelyn vaikutus Suomen kansalliseen finanssivaltaan
LUHTINEN, HANNA-PAULIINA (2012)
2012
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23293
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23293
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevan sääntelyn vaikutuksia kansalliseen finanssivaltaan. Arvonlisävero on välillisistä veroista fiskaalisesti merkittävin. Yleisenä kulutusverona arvonlisävero kohdistuu lähes kaikkien tavaroiden ja palveluiden kulutukseen. Euroopan unionin piirissä arvonlisäverotuksen harmonisointi aloitettiin jo 1960- ja 1970 -luvuilla. Taustalla oli tarve toteuttaa toimivat sisämarkkinat ja taata tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääomien vapaa liikkuminen jäsenvaltioiden välillä. Arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen nähtiin tärkeäksi, sillä arvonlisävero vaikuttaa suoraan sekä tavaroiden että palveluiden hintoihin ja sitä kautta mahdollisesti kilpailun vääristymiseen ja tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen.
Tutkimuksen kannalta merkityksellisin finanssivallan muoto on verotusvalta eli eduskunnan oikeus säätää verolakeja. Tutkimuksessa tarkastellaan arvonlisäverotusta koskevan sääntelyn vaikutuksia erityisesti verotusvaltaan verosuvereniteetti-käsitteen avulla. Toimivalta itsenäisesti päättää verotuksen kohteista ja verotuksen tasosta on tärkeää niin veropolitiikan kuin yhteiskuntapolitiikankin näkökulmasta. Verosuvereniteetin laajuus ja sisältö mahdollistavat tai rajaavat keinoja, joilla valtio voi toteuttaa veropoliittisia tai laajemmin yhteiskuntapoliittisia tavoitteitaan.
Tutkimusmetodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkimus kuuluu finanssioikeuden ja valtiosääntöoikeuden alaan. Lainopin metodein pyritään selvittämään ja jäsentämään Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevien säännösten sisältöä. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä unionitason säädöksiä ovat sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT, Euroopan unionin virallinen lehti N:o C 83, 30.3.2010) ja Euroopan unionin neuvoston arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY.
Tutkimuksen perusteella on selvää, että Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevat säännökset ovat Suomen kansallista finanssivaltaa ja verosuvereniteettia merkittävästi rajoittavia. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikutukset eivät ole ainoastaan rajoittavia. Osallistuminen päätöksentekoon ylikansallisessa päätöksentekojärjestelmässä laajentaa Suomen finanssivaltaa yli kansallisten rajojen.
Tutkimuksen kannalta merkityksellisin finanssivallan muoto on verotusvalta eli eduskunnan oikeus säätää verolakeja. Tutkimuksessa tarkastellaan arvonlisäverotusta koskevan sääntelyn vaikutuksia erityisesti verotusvaltaan verosuvereniteetti-käsitteen avulla. Toimivalta itsenäisesti päättää verotuksen kohteista ja verotuksen tasosta on tärkeää niin veropolitiikan kuin yhteiskuntapolitiikankin näkökulmasta. Verosuvereniteetin laajuus ja sisältö mahdollistavat tai rajaavat keinoja, joilla valtio voi toteuttaa veropoliittisia tai laajemmin yhteiskuntapoliittisia tavoitteitaan.
Tutkimusmetodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia. Tutkimus kuuluu finanssioikeuden ja valtiosääntöoikeuden alaan. Lainopin metodein pyritään selvittämään ja jäsentämään Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevien säännösten sisältöä. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä unionitason säädöksiä ovat sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT, Euroopan unionin virallinen lehti N:o C 83, 30.3.2010) ja Euroopan unionin neuvoston arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY.
Tutkimuksen perusteella on selvää, että Euroopan unionin arvonlisäverotusta koskevat säännökset ovat Suomen kansallista finanssivaltaa ja verosuvereniteettia merkittävästi rajoittavia. Huomionarvoista kuitenkin on, että vaikutukset eivät ole ainoastaan rajoittavia. Osallistuminen päätöksentekoon ylikansallisessa päätöksentekojärjestelmässä laajentaa Suomen finanssivaltaa yli kansallisten rajojen.