Vihaisuuden hoito hyväksymis- ja omistautumisterapialla
VÄISTÖ, SARI (2012)
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23289
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23289
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vähentääkö hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmillä toteutettu kahdeksan kerran terapia vihaisuutta ja siihen liittyviä muita negatiivisia tunteita. Tavoitteena oli myös selvittää, missä vihaisuuden ulottuvuuksissa muutoksia tapahtuu, missä ne tapahtuvat nopeimmin, ja mihin vihaisuuden ulottuvuuksiin terapialla on suurin vaikutus.
Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopiston psykologian laitoksen opetusklinikassa. Aineisto kerättiin vuosina 2009–2012. Tutkimukseen osallistui 35 lehti-ilmoituksella hankittua terapia-asiakasta ja 26 terapeuttia, jotka olivat opintojensa loppuvaiheessa olevia psykologian opiskelijoita. Tutkimukseen osallistuneet asiakkaat täyttivät kyselylomakkeet kolme kertaa: Oireiden perustasoa mitattiin ensimmäisellä tapaamisella, kyselylomakkeet täytettiin toisen kerran ensimmäisen terapia-istunnon jälkeen, ja viimeisen kerran terapian loputtua. Tutkimuksessa käytettiin arviointimenetelminä seuraavia kyselylomakkeita: Buss-Durkee Hostility Inventory (BDHI), Cook-Medley Hostility Scale (CM), Harbourg Anger-In Anger–Out Scale (HA-IN, HA-OUT), Spielberger Anger Expression Inventory (AX), Spielberger State-Trait Anger Scale (SPT), Spielberger Cognitive Somatic Anger –kyselylomake (SPCANG), Acceptance and Action Questionnaire (AAQ), SCL-90 -oirekysely, Beckin depressiokysely (BDI), Beck Anxiety Inventory (BAI), Dysfunctional Attitudes Scale (DAS), Novaco Anger Scale (NAS) ja Penn State Worry Questionnaire (PSQW).
Tutkimus osoitti, että asiakkaiden vihaisuusoireet vähenivät terapian aikana seuraavilla mittareilla arvioituna: BDHI, C-M, HA-IN, SPAES-IN, SPAES-OUT, SPC-ANG, SPS, SPT, JA NAS. Fysiologiset ja psykologiset oireet vähenivät SCL-90 oirekyselyn avulla arvioituna. Myös masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Psykologinen joustavuus lisääntyi ja murehtiminen väheni tilastollisesti merkitsevästi. Asiakkaiden negatiiviset asenteet ja ulospäin suuntautuva vihaisuus näyttivät vähäisessä määrin lisääntyneen terapian loputtua. Vihaisuuden eri ulottuvuuksista terapia vaikutti eniten vihaisuuteen tunnetilana vaikuttavuuden ollessa suuri. Piirrevihaisuuteen terapian vaikuttavuus oli keskisuuri. Tulokset viittaavat siihen, että vihaisuutta ja siihen liittyviä muita negatiivisia tunteita voidaan tuloksellisesti hoitaa hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvalla lyhyellä terapialla.
Avainsanat: vihaisuus, vihaisuuden hoito, hyväksymis- ja omistautumisterapia
Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopiston psykologian laitoksen opetusklinikassa. Aineisto kerättiin vuosina 2009–2012. Tutkimukseen osallistui 35 lehti-ilmoituksella hankittua terapia-asiakasta ja 26 terapeuttia, jotka olivat opintojensa loppuvaiheessa olevia psykologian opiskelijoita. Tutkimukseen osallistuneet asiakkaat täyttivät kyselylomakkeet kolme kertaa: Oireiden perustasoa mitattiin ensimmäisellä tapaamisella, kyselylomakkeet täytettiin toisen kerran ensimmäisen terapia-istunnon jälkeen, ja viimeisen kerran terapian loputtua. Tutkimuksessa käytettiin arviointimenetelminä seuraavia kyselylomakkeita: Buss-Durkee Hostility Inventory (BDHI), Cook-Medley Hostility Scale (CM), Harbourg Anger-In Anger–Out Scale (HA-IN, HA-OUT), Spielberger Anger Expression Inventory (AX), Spielberger State-Trait Anger Scale (SPT), Spielberger Cognitive Somatic Anger –kyselylomake (SPCANG), Acceptance and Action Questionnaire (AAQ), SCL-90 -oirekysely, Beckin depressiokysely (BDI), Beck Anxiety Inventory (BAI), Dysfunctional Attitudes Scale (DAS), Novaco Anger Scale (NAS) ja Penn State Worry Questionnaire (PSQW).
Tutkimus osoitti, että asiakkaiden vihaisuusoireet vähenivät terapian aikana seuraavilla mittareilla arvioituna: BDHI, C-M, HA-IN, SPAES-IN, SPAES-OUT, SPC-ANG, SPS, SPT, JA NAS. Fysiologiset ja psykologiset oireet vähenivät SCL-90 oirekyselyn avulla arvioituna. Myös masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Psykologinen joustavuus lisääntyi ja murehtiminen väheni tilastollisesti merkitsevästi. Asiakkaiden negatiiviset asenteet ja ulospäin suuntautuva vihaisuus näyttivät vähäisessä määrin lisääntyneen terapian loputtua. Vihaisuuden eri ulottuvuuksista terapia vaikutti eniten vihaisuuteen tunnetilana vaikuttavuuden ollessa suuri. Piirrevihaisuuteen terapian vaikuttavuus oli keskisuuri. Tulokset viittaavat siihen, että vihaisuutta ja siihen liittyviä muita negatiivisia tunteita voidaan tuloksellisesti hoitaa hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvalla lyhyellä terapialla.
Avainsanat: vihaisuus, vihaisuuden hoito, hyväksymis- ja omistautumisterapia