Yöheräilyn yhteys kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen psykomotoriseen kehitystasoon ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin

Abstract

Lapsi viettää suurimman osan ensimmäisestä elinvuodestaan unessa. Samaan aikaan lapsen psykomotorinen kehitys on nopeaa. Yksi lapsen unen laatuun vaikuttava tekijä ensimmäisen elinvuoden loppupuolella on yöheräily. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia siitä, ovatko yöheräily tai muut unen laadun tekijät yhteydessä psykomotoriseen kehitykseen alle vuodenikäisillä lapsilla.

Huonon unen laadun ja liian vähäisen nukkumisen on aikuisilla ja kouluikäisillä lapsilla sekä eläin kokeissa todettu vaikuttavan heikentävästi erityisesti eksekutiivisiin toimintoihin. Eksekutiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan esimerkiksi toiminnan ohjausta, suunnittelua ja inhibointia. Näiden taitojen lopullinen kehitys sijoittuu vasta myöhempään lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta eksekutiivisten toimintojen esiasteita on huomattavissa jo alle vuodenikäisillä lapsilla. Esimerkkejä tällaisista pre-eksekutiivisista taidoista ovat ennakoivat silmänliikkeet ja kyky ohjata tahdonalaisesti tarkkaavuuden siirtymistä.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yöheräilyn yhteyttä kahdeksan kuukauden ikäisten lasten psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Lasten yöheräily määriteltiin vanhempien arviointien perusteella. Vanhemmat arvioivat kuinka monta kertaa yössä aikavälillä 24–06 heidän lapsensa heräävät ja tarvitsevat rauhoittelua. Vanhempien antamien tietojen perusteella muodostettiin vähän (heräilyjä ≤ 1, n=20) ja paljon (heräilyjä ≥ 3, n=24) yöaikana heräilevien lasten ryhmät. Psykomotorista kehitystä arvioitiin Bayley Scales of Infant and Toddler Development III -pikkulasten arviointimenetelmällä, josta tarkasteltiin kognitiivista, kielellistä ja motorista kehitystä. Pre-eksekutiivisia toimintoja tutkittiin switch-koeasetelmalla, jossa arvioitiin lasten kykyä ennakoida tapahtumaa katseensuunnallaan ja estää tarkkaavuuden siirtymistä ennalta opittuun kohteeseen. Pre-eksekutiivisten toimintojen hallintaa arvioitiin ennakoivien silmänliikkeiden perusteella. Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi oli, että vähän ja paljon heräilevien ryhmät eivät eroa toisistaan kognitiivisen, kielellisen ja hienomotorisen kehityksen osalta vielä kahdeksan kuukauden iässä. Toinen hypoteesi oli, että suuri yöheräilyn määrä on yhteydessä pidemmällä olevaan karkeamotoriseen kehitykseen. Kolmas hypoteesi oli, että vaikka yöheräilyllä ei vielä tässä vaiheessa ole yhteyttä lasten kognitiiviseen kokonaiskehitykseen, sillä on yhteys pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Vähän heräilevien lasten oletettiin pärjäävän paremmin pre-eksekutiivisia toimintoja mittaavassa tehtävässä.

Tulokset osoittivat, että yöheräilyryhmät eivät eronneet toisistaan kognitiiviselta suoriutumiseltaan, kielelliseltä ymmärtämiseltään, kielelliseltä tuottamiseltaan, hienomotoriikaltaan, eivätkä karkeamotoriikaltaan. Ryhmät eivät myöskään eronneet pre-eksekutiivisilta toiminnoiltaan. Tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että yöheräilyllä ei vielä kahdeksan kuukauden iässä ole yhteyttä psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin. Tämä tutkimus on osa suurempaa tutkimusprojektia, Lapsen uni- ja terveystutkimusta, jossa lapsia tullaan seuraamaan pidemmälle lapsuuteen. Näin pystytään tulevaisuudessa tarkastelemaan, onko yöheräilyllä kahdeksan kuukauden iässä yhteyttä myöhempään psykomotoriseen kehitykseen ja pre-eksekutiivisiin toimintoihin.

Asiasanat: unen kehitys, yöheräily, psykomotorinen kehitys, eksekutiiviset toiminnot, vauvaikä