Avun ja tuen neljä ulottuvuutta päihteen käyttäjän läheisen kertomana
SYRJÄNTIKKA, HELI (2013)
2013
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23272
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23272
Tiivistelmä
Päihteiden käyttö on yleistynyt Suomessa, etenkin alkoholin käyttö on muuttunut jopa osaksi jokapäiväistä elämää. Päihteiden käyttö on siten mitä suurimmassa määrin sosiaalinen kysymys. Liiallisella päihteen käytöllä on myös kielteiset sosiaaliset seurauksensa. Tutkimus on kuitenkin keskittynyt pitkälti alkoholin ja muiden päihteiden aiheuttamiin terveydellisiin haittoihin. Päihteiden käyttäjiä ja heidän elämäänsä on myös tutkittu monelta kantilta. Vähemmän tutkimuksia on tehty päihteen käyttäjien läheisistä. Tämä tutkimus on tehty heistä ja etenkin siitä, mitä he itse kertovat siitä avusta ja tuesta, joka liittyy elämiseen liiallisesti päihteitä käyttävän lähellä.
Tämän tutkimuksen aineisto muodostui päihteen käyttäjien läheisten kirjoituksista. Halusin tavoittaa sellaisia aikuisia päihteen käyttäjän läheisiä, jotka eivät välttämättä ole olleet esimerkiksi vertaistuen piirissä. Tämän vuoksi päädyin lähettämään sähköpostitse kirjoituspyynnön välitettäväksi muutamien yliopistojen ja yhden ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Kirjoituspyyntöön pystyi vastaamaan nimettömästi e-lomakkeen kautta. Tutkimukseen päätyneitä kirjoituksia tuli 89 kappaletta. Kirjoittajat olivat esimerkiksi päihteen käyttäjien aikuisia lapsia, lastenlapsia, sisaruksia, kumppaneita ja ystäviä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen, vaikka käytin myös määrällistä luokittelua aineiston kuvailemiseen. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi.
Päihteiden käyttäjien läheisten kertomana apu ja tuki saivat neljä ulottuvuutta. Näitä olivatavun ja tuen tarpeet,omat selviytymiskeinot,avun ja tuen hakemisen ja saamisen esteetsekäsaatu apu ja tuki. Tärkein muilta saatu avun ja tuen muoto oli puhuminen ja kuulluksi tuleminen. Myös asianmukainen tieto ja käytännöllinen apu olivat tärkeitä avun ja tuen muotoja. Näiden tärkeysjärjestys vaihteli kuitenkin yksilöllisesti läheisestä ja hänen tilanteestaan riippuen. Merkille pantavaa kuitenkin on, ettei apu ja tuki ollut mikään itsestään selvyys. Vaikuttaa myös siltä, ettei sosiaali- ja terveyspalveluissa ole yhtenäistä käytäntöä kohdata päihteen käyttäjän läheinen. Päihteiden käytön kielteisiä sosiaalisia seurauksia täytyisi nostaa enemmän esille yhteiskunnassa. Myös sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteleviä voisi kouluttaa kohtaamaan päihteen käyttäjän läheiset.
Avainsanat: Päihteen käyttö, Päihteen käytön kielteiset sosiaaliset seuraukset, Päihteen käyttäjän läheinen
Tämän tutkimuksen aineisto muodostui päihteen käyttäjien läheisten kirjoituksista. Halusin tavoittaa sellaisia aikuisia päihteen käyttäjän läheisiä, jotka eivät välttämättä ole olleet esimerkiksi vertaistuen piirissä. Tämän vuoksi päädyin lähettämään sähköpostitse kirjoituspyynnön välitettäväksi muutamien yliopistojen ja yhden ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Kirjoituspyyntöön pystyi vastaamaan nimettömästi e-lomakkeen kautta. Tutkimukseen päätyneitä kirjoituksia tuli 89 kappaletta. Kirjoittajat olivat esimerkiksi päihteen käyttäjien aikuisia lapsia, lastenlapsia, sisaruksia, kumppaneita ja ystäviä. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen, vaikka käytin myös määrällistä luokittelua aineiston kuvailemiseen. Analyysimenetelmänä oli sisällönanalyysi.
Päihteiden käyttäjien läheisten kertomana apu ja tuki saivat neljä ulottuvuutta. Näitä olivatavun ja tuen tarpeet,omat selviytymiskeinot,avun ja tuen hakemisen ja saamisen esteetsekäsaatu apu ja tuki. Tärkein muilta saatu avun ja tuen muoto oli puhuminen ja kuulluksi tuleminen. Myös asianmukainen tieto ja käytännöllinen apu olivat tärkeitä avun ja tuen muotoja. Näiden tärkeysjärjestys vaihteli kuitenkin yksilöllisesti läheisestä ja hänen tilanteestaan riippuen. Merkille pantavaa kuitenkin on, ettei apu ja tuki ollut mikään itsestään selvyys. Vaikuttaa myös siltä, ettei sosiaali- ja terveyspalveluissa ole yhtenäistä käytäntöä kohdata päihteen käyttäjän läheinen. Päihteiden käytön kielteisiä sosiaalisia seurauksia täytyisi nostaa enemmän esille yhteiskunnassa. Myös sosiaali- ja terveyspalveluissa työskenteleviä voisi kouluttaa kohtaamaan päihteen käyttäjän läheiset.
Avainsanat: Päihteen käyttö, Päihteen käytön kielteiset sosiaaliset seuraukset, Päihteen käyttäjän läheinen