Viimeinen mammutti. Rajojen ja lajien ylityksiä näytelmissä New Karleby ja Jessikan pentu.
HUUHKA, MARLEENA (2013)
HUUHKA, MARLEENA
2013
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23248
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23248
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkastelee lajien välisten rajojen, suhteiden ja siirtymien kuvauksia näytelmissä New Karleby (2011) ja Jessikan pentu (2012). New Karleby on Leea ja Klaus Klemolan kirjoittama, ja Leea Klemola ohjasi sen Tampereen Teatteriin helmikuussa 2011. Jessikan pentu on Leea Klemolan kirjoittama ja ohjaama. Se sai ensi-iltansa Kuopion Kaupunginteatterissa tammikuussa 2012.
Tutkielmani alkuosassa esittelen toiseuden teoriaa ja queer-teoriaa, jotka toimivat koko tekstin kehyksinä. Esittelen lyhyesti myös eläimen ja ihmisen väliseen rajaan liittyviä ideologisia ja biologisia näkökulmia. Teen katsauksen eläimen esittämiseen suomalaisessa teatterikentässä 2000- luvulla osoittaakseni Klemolan teosten ainutlaatuisen lähestymistavan. Eläin asettuututkimuskohteissani ihmisen rinnalle tasaveroisena toimijana.
Lajien välistä kanssakäymistä tarkastelen kohdistamalla katseeni spesismiin, ruokaan ja lajien väliseen seksiin. Lajirajojen ylityksiä analysoin teorioinani Chuck ja Carl Dyken ajatus identiteettien monimuotoisuudesta, Judith Butlerin käsitys sukupuolen (tässä lajin) performatiivisuudesta sekä Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin ajatukset eläimeksi tulemisesta (becoming-animal, devenir-animal). Tarkastelen erityisesti niitä tapoja, joilla lajiraja tehdään mahdolliseksi purkaa ja ylittää.
Väitän, että New Karlebyssa ja Jessikan pennussa laji esitetään sukupuolen tapaan esitettynä rakenteena. Tämä asettaa sekä ihmisyyden että eläimyyden ainoastaan yhdeksi yksilön identiteettiä määrittäväksi kategoriaksi. Tutkimuskohteissani teatteri näyttäytyy tilana, jossa näitä kategorioita voidaan horjuttaa ja purkaa.
Asiasanat: Leea Klemola, eläin, drag, becoming-animal, Mandelbrotin joukko, queer, lajien välinenseksi, mummo, täplähyeena, koira, ihminen, pervo, mammutti, toiseus
Tutkielmani alkuosassa esittelen toiseuden teoriaa ja queer-teoriaa, jotka toimivat koko tekstin kehyksinä. Esittelen lyhyesti myös eläimen ja ihmisen väliseen rajaan liittyviä ideologisia ja biologisia näkökulmia. Teen katsauksen eläimen esittämiseen suomalaisessa teatterikentässä 2000- luvulla osoittaakseni Klemolan teosten ainutlaatuisen lähestymistavan. Eläin asettuututkimuskohteissani ihmisen rinnalle tasaveroisena toimijana.
Lajien välistä kanssakäymistä tarkastelen kohdistamalla katseeni spesismiin, ruokaan ja lajien väliseen seksiin. Lajirajojen ylityksiä analysoin teorioinani Chuck ja Carl Dyken ajatus identiteettien monimuotoisuudesta, Judith Butlerin käsitys sukupuolen (tässä lajin) performatiivisuudesta sekä Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin ajatukset eläimeksi tulemisesta (becoming-animal, devenir-animal). Tarkastelen erityisesti niitä tapoja, joilla lajiraja tehdään mahdolliseksi purkaa ja ylittää.
Väitän, että New Karlebyssa ja Jessikan pennussa laji esitetään sukupuolen tapaan esitettynä rakenteena. Tämä asettaa sekä ihmisyyden että eläimyyden ainoastaan yhdeksi yksilön identiteettiä määrittäväksi kategoriaksi. Tutkimuskohteissani teatteri näyttäytyy tilana, jossa näitä kategorioita voidaan horjuttaa ja purkaa.
Asiasanat: Leea Klemola, eläin, drag, becoming-animal, Mandelbrotin joukko, queer, lajien välinenseksi, mummo, täplähyeena, koira, ihminen, pervo, mammutti, toiseus