ENEMMISTÖN PUOLELLA sitoutumattomien maiden ensimmäinen konferenssi Belgradissa 1961

Abstract

Pro Gradu –tutkielmassani tarkastelen sitoutumattomien maiden ensimmäistä konferenssia Belgradissa vuonna 1961. Belgradissa suurimmaksi osaksi Aasian ja Afrikan entisistä siirtomaista koostuneeseen ryhmään liittyivät Jugoslavian Tito, Kyproksen arkkipiispa Makarios ja Kuuban presidentti Dorticos keskustelemaan sitoutumattomuuspolitiikasta, sodan uhasta ja antikolonialismista.

Belgradin konferenssi on tutkielman aiheena mielenkiintoinen siksi, että siinä toisaalta yhdistyy kaksi usein erillisinä nähtyä ilmiötä, kylmä sota ja dekolonisaatio. Lisäksi se asettuu dekolonisaation huippuhetkiin ja monien osallistujien itsenäisyyden ensimmäisiin vuosiin. Tulevaisuus on vielä auki ja omaa asemaa ja tavoitteita ollaan vasta luomassa. Tutkielmassa pohditaan sitoutumattomien valtioiden suhdetta kansainväliseen yhteisöön, menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Tarkoitus on tutkia Belgradin konferenssia siitä näkökulmasta, että konferenssi, siellä muotoillut dokumentit ja pidetyt puheet muodostivat yhden vaikuttamiskeinon muuten heikoille valtioille. Lähtökohtana on pyrkiä etsimään yhdistäneitä ja erottaneita tekijöitä, sitä miten maailma ja oma asema nähtiin, sekä erittelemään argumentaatiota ja käsitteiden käyttöä. Lisäksi pohditaan miten käsitteitä käytettiin ja maailmaa luotiin käsitteiden avulla uudelleen. Lähdeaineiston muodostavat Belgradin julkisten ja muille valtioille lähetettyjen dokumenttien lisäksi konferenssissa pidetyt julkiset puheet.

Belgradin konferenssin tärkeimmät teemat olivatkin blokkipolitiikan ja kaksinapaisen maailman vastustaminen sekä antikolonialismi. Siitä, kumpi oli konferenssin tärkein teema, ei päästy yksimielisyyteen. Lopulta teemat olivat loppujulistuksessa painoarvoltaan verrattavia, mutta myös monella tavalla yhteen liittyneitä. Niiden lisäksi käsiteltyjä teemoja olivat esimerkiksi YK:n oikeudenmukaisempi rakenne, taloudellinen eriarvoisuus ja itsemääräämisoikeus. Tärkeimpiä argumentteja olivat positiivisen sitoutumattomuuden käsitteen luominen perinteisestä puolueettomuudesta erillisenä suuntauksena, kolonialismin kuvaaminen pelkästään negatiivisena, kahden ryhmittymän vastakkainasettelun ja valtakilpailun lähtökohtainen negatiivisuus sekä moraalisen voiman käsite.

Moraalisen voiman käsitteen avulla retoriikassa korvataan sitoutumattomien sotilaallinen ja taloudellinen heikkous moraalisella vahvuudella. Yksi konferenssin tärkeistä piirteistä olikin ajankohtaisiin kysymyksiin puuttumisen lisäksi oman aseman ja roolin kirjoittaminen uudelleen. Sen lisäksi että sitoutumattomat muodostavat moraalisen voiman, ne kuvaavat olevansa enemmistön, myös blokkeihin kuuluvien maiden tavallisten kansalaisten, puolella. Suurimmaksi osaksi entisistä siirtomaista koostuvat valtiot ovat retoriikassaan kansainvälisessä politiikassa oikeuden ja rauhan puolella liittolaisia ja ydinaseita haalivia suurvaltoja sekä muita alistavia säälimättömiä kolonialisteja ja neokolonialisteja vastaan.

Belgradin retoriikan analysoimisen lisäksi tutkielmassa pohditaan myös lyhyesti syitä konferenssin järjestämiselle. Syitä on löydetty esimerkiksi ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta, omaneduntavoittelusta sekä kolonialismia kohtaan tunnetun vihan luomasta solidaarisuudesta. Syy voi löytyä kuitenkin myös ajatuksesta kuvatun moraalisen voiman takaa: oman paikan ja aktiivisen roolin etsimisestä kansainvälisessä yhteisössä.