Kaikki sitoutumattomat eivät ole puhtaita sitoutumattomia. Puhtaat ja puolueelliset sitoutumattomat 2000-luvun Yhdysvalloissa.
SANDSTRÖM, MIKA (2013)
2013
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23246
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23246
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena ovat yhdysvaltalaiset puoluesamastumiseltaan sitoutumattomat. Heidät voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, ajattelevatko he olevansa lähellä jompaa kumpaa puoluetta vai eivät. Noin kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneen aiheen klassikkoteoksen, The Myth of the Independent Voterin, mukaan nämä kolme ryhmää eroavat toisistaankansalaishyveiden (kiinnostus, aktiivisuus ja tieto politiikasta) ja puolueellisuuden suhteen eivätkä näin ollen ole yksi yhtenäinen ryhmä.
Tutkin, pitävätkö nämä käsitykset paikkansa vielä 2000-luvullakin. Teoreettisena viitekehyksenä ovat michiganilainen puoluesamastumisteoria, puoluesamastumisen monimuotoisuutta käsitteleviä teorioita sekä sosiaalisen identiteetin teoria. Tutkimusaineistona käytän osia vuosien 2000, 2004 ja 2008 National Annenberg Election Survey -kyselytutkimuksista. Tilastollisena tutkimusmenetelmänä käytän ristiintaulukointia.
Ryhmät eroavat huomattavasti toisistaan kaikissa kansalaishyveiden muodoissa, puolueelliset sitoutumattomat ovat kansalaishyveellisempiä kuin puhtaat. Puhtaat sitoutumattomat ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta, he osallistuvat siihen vähemmän ja he tietävät siitä vähemmän kuin muut kaksi ryhmää. Puolueellisuus jakaa sitoutumattomat kolmeen ryhmään, sitoutumattomat demokraatit suosivat demokraattista puoluetta ja sen ehdokkaita, puhtaat sitoutumattomat ovat neutraaleja puolueiden suhteen ja sitoutumattomat republikaanit suosivat republikaanista puoluetta ja sen ehdokkaita.
Tulokseni tukevat aiemman tutkimuksen näkemyksiä. Yhdysvaltalaiset sitoutumattomat ovat vielä 2000-luvullakin monimuotoinen joukko, joilla on vähän yhteistä tutkimieni asioiden suhteen.
Avainsanat: Yhdysvallat, puoluesamastuminen, sitoutumattomat, kansalaishyveet, puolueellisuus
Tutkin, pitävätkö nämä käsitykset paikkansa vielä 2000-luvullakin. Teoreettisena viitekehyksenä ovat michiganilainen puoluesamastumisteoria, puoluesamastumisen monimuotoisuutta käsitteleviä teorioita sekä sosiaalisen identiteetin teoria. Tutkimusaineistona käytän osia vuosien 2000, 2004 ja 2008 National Annenberg Election Survey -kyselytutkimuksista. Tilastollisena tutkimusmenetelmänä käytän ristiintaulukointia.
Ryhmät eroavat huomattavasti toisistaan kaikissa kansalaishyveiden muodoissa, puolueelliset sitoutumattomat ovat kansalaishyveellisempiä kuin puhtaat. Puhtaat sitoutumattomat ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta, he osallistuvat siihen vähemmän ja he tietävät siitä vähemmän kuin muut kaksi ryhmää. Puolueellisuus jakaa sitoutumattomat kolmeen ryhmään, sitoutumattomat demokraatit suosivat demokraattista puoluetta ja sen ehdokkaita, puhtaat sitoutumattomat ovat neutraaleja puolueiden suhteen ja sitoutumattomat republikaanit suosivat republikaanista puoluetta ja sen ehdokkaita.
Tulokseni tukevat aiemman tutkimuksen näkemyksiä. Yhdysvaltalaiset sitoutumattomat ovat vielä 2000-luvullakin monimuotoinen joukko, joilla on vähän yhteistä tutkimieni asioiden suhteen.
Avainsanat: Yhdysvallat, puoluesamastuminen, sitoutumattomat, kansalaishyveet, puolueellisuus