"Down into the Valley of Death" : The Portrayal of the Orient in the Interwar Fiction of Agatha Christie
TUOMINEN, TIINA (2013)
2013
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-02-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23237
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23237
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, miten Lähi-Itää kuvataan Agatha Christien teoksissa, jotka ovat julkaistu kahden maailmansodan välisenä aikana. Olen valinnut tutkimusaineistokseni neljä novellia kokoelmastaParker Pyne Investigates(1934) sekä kolme romaania:Murder in Mesopotamia(1936),Death on the Nile(1937) jaAppointment with Death(1938). Kaikkia teoksia yhdistävät dekkarigenren konventiot sekä tarinoiden sijoittuminen brittiläisen imperiumin vaikutusalueelle, Lähi-Itään.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta osiosta: jälkikolonialistinen teoria ja dekkaritutkimus. Jälkikolonialistisen tutkimusnäkökulman valinta perustuu sekä tutkimuskysymyksiini ja -aineistooni: jälkikolonialistisen teorian tavoittena on tutkia kolonialismia ja kolonisoitujen ihmisten identiteettia suhteessa imperialismiin ja siirtomaa-aikaan. Tärkeässä osassa jälkikolonialistisessa tutkimuksessa ovat myös kysymykset representaatiosta sekä kolonisoitujen rodullistamisesta, joiden seurauksena syntyy kolonialistista diskurssia. Merkittävä yksittäinen tutkimus työssäni on Edward SaidinOrientalism(1978), jossa Said tarkastelee sitä, kuinka Orientti (Itä) ja Oksidentti (Länsi) ovat kuvitteellisia rakenteita. Dekkaritutkimus on oleellisessa osassa tutkimuksessani, sillä tavoitteenani on tutkia Lähi-Idän kuvausta Christien dekkareissa. Tarkastelen dekkaria osana populaarikulttuuria: miten brittiläinen klassinen dekkarigenre on perinteisesti suhtautunut toiseuteen, kolonialismiin sekä eksoottisiin tapahtumapaikkoihin.
Analyysini koostuu kolmesta eri näkökulmasta: Lähi-Itä paikkana ja kulttuurina, paikallinen väestö sekä brittiläinen imperialistinen koneisto. Tutkimukseni osoittaa, että Christien paikan kuvaus jakautuu kahteen luokkaan: eksoottinen ja romanttinen Lähi-Itä, sekä villi ja epäsivistynyt Lähi-Itä. Myös itämaisia ihmisiä kuvataan Christien teoksissa kahdella tavalla: osana luontoa ja eläinmaailmaa tai ikuisina lapsina. Tarkastelen imperialistista läsnäoloa Lähi-Idässä kahdesta näkökulmasta: kuinka Christie kuvaa länsimaalaisten ihmisten elämää, ja kuinka orientalistinen diskurssi on sulautunut osaksi dekkarin konventioita.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella Christieta ja klassista dekkariperinnettä orientalistisesta näkökulmasta, sillä perinteisesti sekä jälkikolonialistinen että dekkaritutkimus ovat sivuuttaneet aiheen omista tutkimuksistaan. Tutkimuksen tarve on kuitenkin kiistaton, sillä väitän, että Christien dekkarit eivät ainoastaan noudata kolonialistista diskurssia mutta osoittavat, miten Orientalistista diskurssia voidaan käyttää myös dekkarin konventioissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta osiosta: jälkikolonialistinen teoria ja dekkaritutkimus. Jälkikolonialistisen tutkimusnäkökulman valinta perustuu sekä tutkimuskysymyksiini ja -aineistooni: jälkikolonialistisen teorian tavoittena on tutkia kolonialismia ja kolonisoitujen ihmisten identiteettia suhteessa imperialismiin ja siirtomaa-aikaan. Tärkeässä osassa jälkikolonialistisessa tutkimuksessa ovat myös kysymykset representaatiosta sekä kolonisoitujen rodullistamisesta, joiden seurauksena syntyy kolonialistista diskurssia. Merkittävä yksittäinen tutkimus työssäni on Edward SaidinOrientalism(1978), jossa Said tarkastelee sitä, kuinka Orientti (Itä) ja Oksidentti (Länsi) ovat kuvitteellisia rakenteita. Dekkaritutkimus on oleellisessa osassa tutkimuksessani, sillä tavoitteenani on tutkia Lähi-Idän kuvausta Christien dekkareissa. Tarkastelen dekkaria osana populaarikulttuuria: miten brittiläinen klassinen dekkarigenre on perinteisesti suhtautunut toiseuteen, kolonialismiin sekä eksoottisiin tapahtumapaikkoihin.
Analyysini koostuu kolmesta eri näkökulmasta: Lähi-Itä paikkana ja kulttuurina, paikallinen väestö sekä brittiläinen imperialistinen koneisto. Tutkimukseni osoittaa, että Christien paikan kuvaus jakautuu kahteen luokkaan: eksoottinen ja romanttinen Lähi-Itä, sekä villi ja epäsivistynyt Lähi-Itä. Myös itämaisia ihmisiä kuvataan Christien teoksissa kahdella tavalla: osana luontoa ja eläinmaailmaa tai ikuisina lapsina. Tarkastelen imperialistista läsnäoloa Lähi-Idässä kahdesta näkökulmasta: kuinka Christie kuvaa länsimaalaisten ihmisten elämää, ja kuinka orientalistinen diskurssi on sulautunut osaksi dekkarin konventioita.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella Christieta ja klassista dekkariperinnettä orientalistisesta näkökulmasta, sillä perinteisesti sekä jälkikolonialistinen että dekkaritutkimus ovat sivuuttaneet aiheen omista tutkimuksistaan. Tutkimuksen tarve on kuitenkin kiistaton, sillä väitän, että Christien dekkarit eivät ainoastaan noudata kolonialistista diskurssia mutta osoittavat, miten Orientalistista diskurssia voidaan käyttää myös dekkarin konventioissa.