Iskelmä muuttuu muuttumatta - Suomalaisen iskelmän rakentuminen Iskelmä Finlandia -palkinnosta julkaistuissa lehtiartikkeleissa
KOSTAMOVAARA, MERJA (2012)
KOSTAMOVAARA, MERJA
2012
Musiikintutkimus - Music Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23196
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23196
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on iskelmän määrittyminen 2000-luvulla. Tarkoituksenani on selvittää millä tavoilla iskelmästä nykypäivänä puhutaan. Tutkimusaineistoni koostuu Iskelmä Finlandia -palkinnosta julkaistuista sanomalehti- ja iltapäivälehtiartikkeleista vuosina 2001, 2004, 2008 ja 2011.
Tutkielmani koostuu kahdesta osasta. Iskelmän historia -osuudessa tarkastelen iskelmän musiikillista ja kulttuurista olemusta historian kontekstissa. Analyysissa taas tarkastelen iskelmää 2000-luvun näkökulmasta diskurssianalyysin avulla. Lopuksi teen lyhyen vertailun iskelmän historia -osuuden ja tutkimustulosten välillä, jossa selvitän onko iskelmä muuttunut ja jos on, miten.
Aineistoni tutkimusmenetelmäksi valikoitui helposti muunneltavissa oleva diskurssianalyysi, jonka avulla erittelin aineistostani erilaisia iskelmään liittyviä ja iskelmää rakentavia puhetapoja. Puhetavoista muodostui kolme kaikkia analyysivuosia läpäisevää diskurssia: musiikki-diskurssi, suomalaisuuden diskurssi sekä artistin diskurssi.
Musiikki-diskurssissa iskelmä määrittyi muun muassa genrenä ja musiikillisten piirteiden kuvailussa. Iskelmän genre tuli esille erityisesti suhteessa muihin genreihin, kuten rock-musiikkiin. Musiikilliset piirteet korostivat iskelmää muun muassa kansanmusiikkina ja helposti kuunneltavana musiikkina. Suomalaisuuden diskurssissa iskelmä rakentui suomalaisuudesta tuotetussa puheessa, jossa korostettiin suomenkielisyyttä ja iskelmä asetettiin osaksi suomalaisten arkielämää. Lisäksi suomalaisuutta korostavissa puhetavoissa oli esillä iskelmän aliarvostaminen kulttuurina. Artistin diskurssissa iskelmä määrittyi iskelmälaulajuuteen liitetyissä puhetavoissa, joissa keskusteltiin muun muassa hyvän artistin kriteereistä, kuten lava-artistius ja perinteisyys, mutta myös iskelmälaulajaksi leimautumisesta negatiivisessa mielessä.
Lehtiartikkeleiden mukaan iskelmä on ajan myötä muuttunut ja ottanut populaarimpia vaikutteita eikä iskelmää genrenä ole enää samanalaisena olemassa kuin aiemmin. Tästä huolimatta iskelmä on säilyttänyt joitain piirteitä suhteessa historiaan: tanssittavuuden, suomenkielisyyden sekä kuuntelemisen helppouden. Iskelmä on nykypäivänä edelleen suurten massojen huvi, joka näkyy esimerkiksi tanssilavakulttuurissa, mutta sitä ei enää arvosteta samalla volyymilla kuin ennen. Lisäksi iskelmään on nykypäivänä integroitunut niin monia eri musiikkityylien piirteitä, että iskelmän voidaan sanoa muuttuneen eräänlaiseksi hybridiksi, jota ei ole enää yhtä helppoa tunnistaa tämän päivän runsaasta musiikin tarjonnasta kuin vuosikymmeniä aiemmin.
Asiasanat:iskelmä, diskurssianalyysi, iskelmälaulaja, suomalaisuus, genre
Tutkielmani koostuu kahdesta osasta. Iskelmän historia -osuudessa tarkastelen iskelmän musiikillista ja kulttuurista olemusta historian kontekstissa. Analyysissa taas tarkastelen iskelmää 2000-luvun näkökulmasta diskurssianalyysin avulla. Lopuksi teen lyhyen vertailun iskelmän historia -osuuden ja tutkimustulosten välillä, jossa selvitän onko iskelmä muuttunut ja jos on, miten.
Aineistoni tutkimusmenetelmäksi valikoitui helposti muunneltavissa oleva diskurssianalyysi, jonka avulla erittelin aineistostani erilaisia iskelmään liittyviä ja iskelmää rakentavia puhetapoja. Puhetavoista muodostui kolme kaikkia analyysivuosia läpäisevää diskurssia: musiikki-diskurssi, suomalaisuuden diskurssi sekä artistin diskurssi.
Musiikki-diskurssissa iskelmä määrittyi muun muassa genrenä ja musiikillisten piirteiden kuvailussa. Iskelmän genre tuli esille erityisesti suhteessa muihin genreihin, kuten rock-musiikkiin. Musiikilliset piirteet korostivat iskelmää muun muassa kansanmusiikkina ja helposti kuunneltavana musiikkina. Suomalaisuuden diskurssissa iskelmä rakentui suomalaisuudesta tuotetussa puheessa, jossa korostettiin suomenkielisyyttä ja iskelmä asetettiin osaksi suomalaisten arkielämää. Lisäksi suomalaisuutta korostavissa puhetavoissa oli esillä iskelmän aliarvostaminen kulttuurina. Artistin diskurssissa iskelmä määrittyi iskelmälaulajuuteen liitetyissä puhetavoissa, joissa keskusteltiin muun muassa hyvän artistin kriteereistä, kuten lava-artistius ja perinteisyys, mutta myös iskelmälaulajaksi leimautumisesta negatiivisessa mielessä.
Lehtiartikkeleiden mukaan iskelmä on ajan myötä muuttunut ja ottanut populaarimpia vaikutteita eikä iskelmää genrenä ole enää samanalaisena olemassa kuin aiemmin. Tästä huolimatta iskelmä on säilyttänyt joitain piirteitä suhteessa historiaan: tanssittavuuden, suomenkielisyyden sekä kuuntelemisen helppouden. Iskelmä on nykypäivänä edelleen suurten massojen huvi, joka näkyy esimerkiksi tanssilavakulttuurissa, mutta sitä ei enää arvosteta samalla volyymilla kuin ennen. Lisäksi iskelmään on nykypäivänä integroitunut niin monia eri musiikkityylien piirteitä, että iskelmän voidaan sanoa muuttuneen eräänlaiseksi hybridiksi, jota ei ole enää yhtä helppoa tunnistaa tämän päivän runsaasta musiikin tarjonnasta kuin vuosikymmeniä aiemmin.
Asiasanat:iskelmä, diskurssianalyysi, iskelmälaulaja, suomalaisuus, genre