Toiveita rivien välissä - Naistenlehtitoimittajat informaalin pedagogisen toiminnan kentällä

Abstract

Tämä kasvatustieteen ja journalismin näkökulmia yhdistelevä tutkimus selvittää naistenlehtien toimittajien työssä ilmeneviä informaalin pedagogisen toiminnan piirteitä. Tarkastelun kohteina ovat erityisesti tavoitteet, joita toimittajat asettavat työlleen suhteessa lukijoihin sekä se, miten he asemoivat itsensä lukijoihin nähden. Lisäksi tutkimus käsittelee naistenlehtityössä käytettäviä esitystapoja, jotka tukevat työn informaalia pedagogisuutta.

Tutkimuksen pääkäsitteen, eli informaalin pedagogisen toiminnan käsitteen, taustalla ovat Ari Kivelän (2004) ja Eetu Pikkaraisen (2004) väitöskirjatutkimuksissaan esittämät pedagogisen toiminnan määritelmät. Muina keskeisinä teoreettisina lähtökohtina ovat kriittisen ja julkisen pedagogiikan piirissä esitetyt ajatukset siitä, etteivät kasvatus, opetus ja oppiminen rajoitu vain muodollisiin kasvatusinstituutioihin, kuten kouluun. Tutkimus nojaa myös Carlos E. Cortésin (2005) tekemään jäsennykseen, jonka mukaan medialla on pedagogisia seurauksia riippumatta siitä, pyrkivätkö mediassa työskentelevät ihmiset niiden aikaansaamiseen.

Laadullisen tutkimuksen perinteisiin pohjautuvan tutkimuksen aineistona ovat neljässä laajalevikkisessä suomalaisessa naistenlehdessä työskentelevien kahdeksan kirjoittavan toimittajan teemahaastattelut. Keväällä 2010 tehdyt haastattelut analysoitiin sisällönanalyysia ja teemoittelua soveltaen.

Tutkimuksessa toimittajien työstä hahmottui kolme informaalin pedagogisen toiminnan piirrettä. Ensinnäkin osoittautui, että toimittajat asettavat työlleen useita pedagogisiksi luettavia tavoitteita, jotka kohdistuvat sekä yksilöihin että laajemmin yhteiskuntaan. He pyrkivät paitsi ravistelemaan lukijoiden ajattelutapoja ja pehmentämään asenneilmastoa, myös innostamaan yhteiskunnalliseen toimintaan, aktivoimaan julkista keskustelua ja tukemaan lukijoiden elämänhallintaa. Toiseksi kävi ilmi, että naistenlehteä voidaan pitää pedagogisten pyrkimysten jännitteisenä tilana, sillä toimittajien on sovitettava oman työnsä sisältö ja muodot naistenlehden informaaliin pedagogiseen toimintaympäristöön, eli muun muassa lukijoiden ja toimitusorganisaation odotuksiin ja lehden konseptiin. Kolmanneksi toimittajat suosivat työssään lukijoiden oppimista tukevia esitystapoja, kuten sosiaalisen oppimisen kannalta otollista tarinamuotoisuutta ja lukijan ja toimittajan tasavertaisuutta korostavaa vinkkaamista.

Haastateltujen toimittajien informaali pedagoginen toiminta näyttäytyy hienovaraisena ja vertaisuutta painottavana oppimisen paikkojen tarjoiluna, jossa lukijoiden, toimittajien ja lehden toiveet hakevat jatkuvasti keskinäistä tasapainoa. Vaikka toimittajilla on juttujensa seurausten suhteen omat toiveensa ja tavoitteensa, paremmin tietäminen ei sovi heidän rooliinsa.

Tutkimus tuo esiin ammattilaisten joukon, jonka näkemyksiä on tutkittu suhteellisen vähän ja vielä vähemmän kasvatuksen maailman näkökulmasta. Toimittajien puheenvuorot voi nähdä journalismin sisäisiä järjestyksiä ja toimintalogiikoita purkavina pelinavauksina, jotka tarjoavat uusia näkökulmia niin kasvatustieteilijöille, journalisteille kuin mediakasvatuksen parissa toimiville.

Asiasanat:informaali pedagoginen toiminta, informaali oppiminen, naistenlehdet, toimittajat, journalismi