Uuden ajan alun yläluokan lahjanantostrategiat. Tapauksena Medici-herttuat ja hevoset vuosina 1537-1621
RANTALA, KARRI (2012)
RANTALA, KARRI
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23193
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23193
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee uuden ajan alun eurooppalaisen yläluokan lahjanantostrategioita Firenzen Medici-herttuoiden ja heidän antamiensa hevoslahjojen näkökulmasta. Medicit hallitsivat Firenzessä herttuoina tai suurherttuoina 1530-luvulta 1700-luvun puoliväliin asti. Keskityn työssäni Cosimo I:n, Francesco I:n, Ferdinando I:n ja Cosimo II:n kausiin (1537-1621). Medici-suku oli vielä tarkasteltavana ajanjaksona hyvin väkevä ja arvostettu eurooppalaisten ylimysten keskuudessa, ja heillä oli erittäin tiiviit yhteydet Habsburgeihin, Valois-dynastiaan, Tudoreihin, Jagiello-sukuun, Stuarteihin ja moniin muihinkin tärkeisiin ruhtinassukuihin. Tällaisille suvuille Medicit lahjoittivat alati hevosia, muita eläimiä ja esineitä ja saivat lisäksi runsaasti vastalahjoja. Siksi Medicien tarkasteleminen tarjoaa tarkoituksenmukaisen lähtökohdan aikakauden eliitin lahjanannon ymmärtämiselle.
Tutkin Medicien hevoslahjoja kahden pääkysymyksen kautta, eli miksi Medicit lahjoittivat ylimystölle hevosia ja millaisia hevosia he antoivat. Lisäksi motiiveja koskeva kysymys jakautuu ylimyssuhteiden sosiaalisiin ihanteisiin perustuviin motiiveihin ja hevosen erityisasemasta kumpuaviin motiiveihin. Hevosen merkitystä lahjana ei ole tutkittu kovin kattavasti, sillä kirjallisuuden maininnat hevoslahjoista ovat tavallisesti irrallisia, hajanaisia ja esimerkinomaisia. Lähdeaineistosta näkee kuitenkin nopeasti, että todellisuudessa hevonen oli yleisimpiä ja arvostetuimpia lahjoja Medicien lähipiirissä. Hevoslahjaa analysoimalla löytyy myös runsaasti muihin lahjoihin sovellettavia tuloksia: erityisesti hevosen erityisaseman tarkastelu tuo esiin muiden lahjatyyppien vahvuuksia ja heikkouksia.
Aineistona hyödynnän Medici-herttuoiden kirjeenvaihtoa, joka löytyyArchivio di Stato di Firenzessä eli Firenzen valtionarkistossa sijaitsevastaArchivio Mediceo del Principato-kokoelmasta. Tutkimuksessa on ollut apuna ja työkalunaMedici Archive-projektin Internet-tietokanta, johon on koottu osa mainituista kirjeistä. Kirjeaineiston suurimpana vahvuutena on laajuus, joka mahdollistaa myös lahjojen yleisyyden ja ominaisuuksien tilastollisen arvioinnin. Toisena lähteenä on ollut ratsumies Pasquale Caracciolon kirjoittama ja 1500-luvun puolivälin jälkeen julkaisemaLa gloria del cavallo, joka on ensyklopediamainen ratsumiehille ja ritareille suunnattu hevosopas. Tämän teoksen merkittävimpänä kontribuutiona omalle työlleni on Caracciolon vahva hevossymboliikan, -traditioiden ja -teorian tuntemus. Aineistoni työstämisessä auttaa viisikohtainen metodologinen malli, joka ottaa huomioon lähteiden keskeisimmät ongelmakohdat. Erityisen painavassa roolissa tässä mallissa ovat määrälliset menetelmät ja kirjeiden välisten tai sisäisten ristiriitaisuuksien ratkaisutavat.
Medicit antoivat hevosia pääasiassa velvollisuudesta, sitouttamisen vuoksi ja hyväntahtoisuuden osoituksena. He jakoivat hoviympäristönsä henkilöt kolmeen eri tasoon – ylempiin, alempiin ja vertaisiin – ja lähestyivät näitä tasoja eri tavoin. Siten Medicien suhtautuminen esimerkiksi Habsburgeihin, jotka olivat heitä ylempänä, oli hevoslahjanannossa perusteellisesti velvollisuudentuntoista. Habsburgit saattoivat ryhtyä esimerkiksi sotaoperaatioon, jossa tarvittiin mieluiten sen kaltaisia hevosia kuin Medicit kasvattivat talleillaan, ja he pyysivät näitä hevosia Mediceiltä, jotka eivät käytännöllisesti katsoen voineet kieltäytyä isäntiensä pyynnöstä.
Hevosen erityisasema lahjana perustuu lähteissä kolmeen osa-alueeseen, käyttöarvoon, vaihtoarvoon ja lahjoitusprosessiin. Hevoslahjaa voitiin hyödyntää aikakauden hoviympäristössä sangen moniin tarkoituksiin ja tietyissä tehtävissä hevonen oli suorastaan välttämätön. Vaihtoarvon eli hinnan suhteen voimme sanoa muun ohella, että hyvä hevonen oli luksustavara ja siten monien hovimiestenkin saavuttamattomissa, elleivät Medicit antaneet niitä heille hyväntahtoisuuttaan. Hevoslahjoituksen prosessi oli puolestaan poikkeuksellisen haastava esimerkiksi hevosen koosta, hauraasta terveydestä ja monista muista syistä johtuen.
Medicit antoivat lahjaksi kauniita, hyvärotuisia, hyväluonteisia ja nuoria hevosia. Lahjahevosilla oli myös vähäisempiä mutta silti hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten nopeus. Joka tapauksessa ulkonäkö oli piirteistä kaikkia muita korkeammassa asemassa, sillä Medicit ja muut ylimykset tavoittelivat hoviympäristössään arvolleen sopivaa kauneutta ja hevosiltakin vaadittiin kaikissa pyrinnöissä ulkonäköä. Lahjahevosen rotu oli omalta osaltaan tärkeä ominaisuus samalla tavoin kuin ylipäänsä asioiden ja ilmiöiden aristokraattisuus, johon hevosrotu eli -razzasuoraan rinnastettiin.
Mitä tulee aikakauden yläluokan lahjanantostrategioihin kokonaisuudessaan, tuo tutkimukseni esiin uusia tärkeitä tuloksia ja hypoteeseja. Tärkeimpänä panoksena on edellä mainittu kolmijakoinen motivaatiologiikka, joka oli hyvin todennäköisesti merkittävässä roolissa muillekin ylimyksille kuin Mediceille. Toisena olennaisena huomiona on tilastojen osoittama eläinlahjojen suosio aikakauden yläluokan keskuudessa, sillä kaikista kirjeiden lahjamaininnoista 1/9 koskee eläinlahjoja. Lisäksi kaikille ruhtinaille oli tärkeää miettiä lahjoitusprosessin haasteita ja punnita tarkasti erilaisten lahjojen vahvuuksia ja heikkouksia kuljetuksessa, hankinnassa ja muissa lahjoituksen vaiheissa.
Lopuksi on vielä mainittava, että Mediceistä on tavallisesti kirjoitettu mesenaatteina, pankkiireina ja taideihmisinä, mutta tutkimukseni nostaa esille, miten Medici-herttuat olivat monien muiden aikakauden ylimysten tapaan myös henkeen ja vereen hevosmiehiä.
Asiasanat:Medicit, lahjat, lahjastrategiat, hevonen, renessanssi
Tutkin Medicien hevoslahjoja kahden pääkysymyksen kautta, eli miksi Medicit lahjoittivat ylimystölle hevosia ja millaisia hevosia he antoivat. Lisäksi motiiveja koskeva kysymys jakautuu ylimyssuhteiden sosiaalisiin ihanteisiin perustuviin motiiveihin ja hevosen erityisasemasta kumpuaviin motiiveihin. Hevosen merkitystä lahjana ei ole tutkittu kovin kattavasti, sillä kirjallisuuden maininnat hevoslahjoista ovat tavallisesti irrallisia, hajanaisia ja esimerkinomaisia. Lähdeaineistosta näkee kuitenkin nopeasti, että todellisuudessa hevonen oli yleisimpiä ja arvostetuimpia lahjoja Medicien lähipiirissä. Hevoslahjaa analysoimalla löytyy myös runsaasti muihin lahjoihin sovellettavia tuloksia: erityisesti hevosen erityisaseman tarkastelu tuo esiin muiden lahjatyyppien vahvuuksia ja heikkouksia.
Aineistona hyödynnän Medici-herttuoiden kirjeenvaihtoa, joka löytyyArchivio di Stato di Firenzessä eli Firenzen valtionarkistossa sijaitsevastaArchivio Mediceo del Principato-kokoelmasta. Tutkimuksessa on ollut apuna ja työkalunaMedici Archive-projektin Internet-tietokanta, johon on koottu osa mainituista kirjeistä. Kirjeaineiston suurimpana vahvuutena on laajuus, joka mahdollistaa myös lahjojen yleisyyden ja ominaisuuksien tilastollisen arvioinnin. Toisena lähteenä on ollut ratsumies Pasquale Caracciolon kirjoittama ja 1500-luvun puolivälin jälkeen julkaisemaLa gloria del cavallo, joka on ensyklopediamainen ratsumiehille ja ritareille suunnattu hevosopas. Tämän teoksen merkittävimpänä kontribuutiona omalle työlleni on Caracciolon vahva hevossymboliikan, -traditioiden ja -teorian tuntemus. Aineistoni työstämisessä auttaa viisikohtainen metodologinen malli, joka ottaa huomioon lähteiden keskeisimmät ongelmakohdat. Erityisen painavassa roolissa tässä mallissa ovat määrälliset menetelmät ja kirjeiden välisten tai sisäisten ristiriitaisuuksien ratkaisutavat.
Medicit antoivat hevosia pääasiassa velvollisuudesta, sitouttamisen vuoksi ja hyväntahtoisuuden osoituksena. He jakoivat hoviympäristönsä henkilöt kolmeen eri tasoon – ylempiin, alempiin ja vertaisiin – ja lähestyivät näitä tasoja eri tavoin. Siten Medicien suhtautuminen esimerkiksi Habsburgeihin, jotka olivat heitä ylempänä, oli hevoslahjanannossa perusteellisesti velvollisuudentuntoista. Habsburgit saattoivat ryhtyä esimerkiksi sotaoperaatioon, jossa tarvittiin mieluiten sen kaltaisia hevosia kuin Medicit kasvattivat talleillaan, ja he pyysivät näitä hevosia Mediceiltä, jotka eivät käytännöllisesti katsoen voineet kieltäytyä isäntiensä pyynnöstä.
Hevosen erityisasema lahjana perustuu lähteissä kolmeen osa-alueeseen, käyttöarvoon, vaihtoarvoon ja lahjoitusprosessiin. Hevoslahjaa voitiin hyödyntää aikakauden hoviympäristössä sangen moniin tarkoituksiin ja tietyissä tehtävissä hevonen oli suorastaan välttämätön. Vaihtoarvon eli hinnan suhteen voimme sanoa muun ohella, että hyvä hevonen oli luksustavara ja siten monien hovimiestenkin saavuttamattomissa, elleivät Medicit antaneet niitä heille hyväntahtoisuuttaan. Hevoslahjoituksen prosessi oli puolestaan poikkeuksellisen haastava esimerkiksi hevosen koosta, hauraasta terveydestä ja monista muista syistä johtuen.
Medicit antoivat lahjaksi kauniita, hyvärotuisia, hyväluonteisia ja nuoria hevosia. Lahjahevosilla oli myös vähäisempiä mutta silti hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten nopeus. Joka tapauksessa ulkonäkö oli piirteistä kaikkia muita korkeammassa asemassa, sillä Medicit ja muut ylimykset tavoittelivat hoviympäristössään arvolleen sopivaa kauneutta ja hevosiltakin vaadittiin kaikissa pyrinnöissä ulkonäköä. Lahjahevosen rotu oli omalta osaltaan tärkeä ominaisuus samalla tavoin kuin ylipäänsä asioiden ja ilmiöiden aristokraattisuus, johon hevosrotu eli -razzasuoraan rinnastettiin.
Mitä tulee aikakauden yläluokan lahjanantostrategioihin kokonaisuudessaan, tuo tutkimukseni esiin uusia tärkeitä tuloksia ja hypoteeseja. Tärkeimpänä panoksena on edellä mainittu kolmijakoinen motivaatiologiikka, joka oli hyvin todennäköisesti merkittävässä roolissa muillekin ylimyksille kuin Mediceille. Toisena olennaisena huomiona on tilastojen osoittama eläinlahjojen suosio aikakauden yläluokan keskuudessa, sillä kaikista kirjeiden lahjamaininnoista 1/9 koskee eläinlahjoja. Lisäksi kaikille ruhtinaille oli tärkeää miettiä lahjoitusprosessin haasteita ja punnita tarkasti erilaisten lahjojen vahvuuksia ja heikkouksia kuljetuksessa, hankinnassa ja muissa lahjoituksen vaiheissa.
Lopuksi on vielä mainittava, että Mediceistä on tavallisesti kirjoitettu mesenaatteina, pankkiireina ja taideihmisinä, mutta tutkimukseni nostaa esille, miten Medici-herttuat olivat monien muiden aikakauden ylimysten tapaan myös henkeen ja vereen hevosmiehiä.
Asiasanat:Medicit, lahjat, lahjastrategiat, hevonen, renessanssi