Muusikon kehollisuus klassisen musiikin instrumenttiopetuksessa
HYYTIÄINEN, EEVA (2012)
2012
Musiikintutkimus - Music Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23187
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23187
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on soittajan kehollisuus klassisen musiikin kulttuurissa ja erityisesti soitonopetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kehollisuus ja soittajan fyysinen terveys sijoittuvat osaksi klassisen musiikin ontologista ja esteettistä perinnettä, millaista muusikon terveyskoulutusta järjestetään tämän päivän musiikkioppilaitoksissa ja mitkä ovat soitonopettajien käsitykset soittamisen kehollisuudesta ja muusikon fyysisestä hyvinvoinnista. Tarkastelen työssä myös erilaisia näkökulmia, joiden kautta kehollisuutta voi opetuksessa painottaa enemmän.
Tutkielman lähtökohta on poikkitieteellinen. Siinä yhdistellään kulttuuriantropologian, uuden musiikkitieteen, musiikkikasvatuksen ja musiikkilääketieteen näkökulmia. Tutkimusmenetelminä käytän teoreettisen ja metodologisen kirjallisuuden kriittistä tarkastelua ja internet-kyselyä.
Klassisen musiikin kulttuurissa soittajan kehollisuutta on tyypillisesti pyritty häivyttämään. Selvimmin tämä näkyy klassisen musiikin säveltäjä- ja teoskeskeisyydessä sekä konserttitraditiossa. Käytännöt ovat peräisin 1800-luvulta ja perustuvat sitäkin vanhempaan kartesiolaiseen mieli–ruumis-dikotomiaan.
Kyselyn mukaan musiikkioppilaitoksissa soitonopettajien oletetaan ohjaavan oppilaitaan soittotunneilla hyvään soittoergonomiaan ja kehon huoltamiseen. Myös opettajat pitävät näitä omana tehtävänään. Toisaalta vain puolet vastanneista pitää asiantuntemustaan riittävänä tällä alueella. Opettajat kaipaavatkin lisäkoulutusta soittajan terveysasioissa. Nyt noin puolessa vastanneista oppilaitoksista järjestetään opettajille koulutusta soittamisen ergonomiasta. Soittaminen konstruoituu kyselyssä kokonaisvaltaisena asiana, johon vaikuttavat soittajan elintavat. Rasitusvammojen ehkäisykeinoina suositellaan terveellisiä elintapoja sekä harjoittelun tauottamista. Lihasten lämmittelyä ennen soittoharjoittelua eivät vastaajat pidä yhtä tärkeänä. Kipu näyttäytyy kyselyssä ristiriitaisena asiana. Ergonomian opetusta pidetään tärkeänä kaikille soittajille, mutta varsinkin soittoharrastuksen alussa sekä ammattiopinnoissa.
Soittamisen kehollisuutta voi soitonopetuksessa lähestyä esimerkiksi rasitusvammojen ehkäisyn, kehotietoisuuden ja mielen ja ruumiin ykseyden tai kokonaisvaltaisen musiikkikasvatuksen näkökulmista.
Asiasanat:kehollisuus, soittaminen, soitonopetus, klassinen musiikki, musiikkilääketiede, somatiikka
Tutkielman lähtökohta on poikkitieteellinen. Siinä yhdistellään kulttuuriantropologian, uuden musiikkitieteen, musiikkikasvatuksen ja musiikkilääketieteen näkökulmia. Tutkimusmenetelminä käytän teoreettisen ja metodologisen kirjallisuuden kriittistä tarkastelua ja internet-kyselyä.
Klassisen musiikin kulttuurissa soittajan kehollisuutta on tyypillisesti pyritty häivyttämään. Selvimmin tämä näkyy klassisen musiikin säveltäjä- ja teoskeskeisyydessä sekä konserttitraditiossa. Käytännöt ovat peräisin 1800-luvulta ja perustuvat sitäkin vanhempaan kartesiolaiseen mieli–ruumis-dikotomiaan.
Kyselyn mukaan musiikkioppilaitoksissa soitonopettajien oletetaan ohjaavan oppilaitaan soittotunneilla hyvään soittoergonomiaan ja kehon huoltamiseen. Myös opettajat pitävät näitä omana tehtävänään. Toisaalta vain puolet vastanneista pitää asiantuntemustaan riittävänä tällä alueella. Opettajat kaipaavatkin lisäkoulutusta soittajan terveysasioissa. Nyt noin puolessa vastanneista oppilaitoksista järjestetään opettajille koulutusta soittamisen ergonomiasta. Soittaminen konstruoituu kyselyssä kokonaisvaltaisena asiana, johon vaikuttavat soittajan elintavat. Rasitusvammojen ehkäisykeinoina suositellaan terveellisiä elintapoja sekä harjoittelun tauottamista. Lihasten lämmittelyä ennen soittoharjoittelua eivät vastaajat pidä yhtä tärkeänä. Kipu näyttäytyy kyselyssä ristiriitaisena asiana. Ergonomian opetusta pidetään tärkeänä kaikille soittajille, mutta varsinkin soittoharrastuksen alussa sekä ammattiopinnoissa.
Soittamisen kehollisuutta voi soitonopetuksessa lähestyä esimerkiksi rasitusvammojen ehkäisyn, kehotietoisuuden ja mielen ja ruumiin ykseyden tai kokonaisvaltaisen musiikkikasvatuksen näkökulmista.
Asiasanat:kehollisuus, soittaminen, soitonopetus, klassinen musiikki, musiikkilääketiede, somatiikka