Tapaturmien ulkoisen syyn diagnoosinumeroiden käyttö parisuhdeväkivaltatapauksissa

Abstract

Pro gradu –tutkielma koostui kirjallisuuskatsauksesta ja artikkelista. Perheväkivallasta suurin osa on parisuhdeväkivaltaa, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa parisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata parisuhdeväkivaltaan liittyviä erityispiirteitä ja sairaalassa annettua hoitoa tapaturmien ulkoisen syyn diagnoosinumeroiden avulla. Aineisto (n=22) koostui sähköisistä potilasasiakirjoista, jotka saatiin erään sairaanhoitopiirin massatietokannoista ulkoisen syyn diagnoosinumeroiden X85-Y09 avulla selvitettyjen puolison tai partnerin suorittamista väkivaltatapauksista vuosina 2008-2011. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla käyttäen sekä induktiivista että deduktiivista sisällön analyysimenetelmää. Tutkimuksessa käytettiin aineiston, analyysimenetelmän sekä tutkijoiden kohdalla triangulaatiota, joka mahdollisti tutkimusmenetelmän ilmiön tarkastelun eri näkökulmista sekä vahvisti tutkimuksen luotettavuutta tutkimusaineiston ollessa pieni. Potilasasiakirjojen käytön suurimpia tutkimuseettisiä kysymyksiä ovat tutkittavien yksityisyyden suojelu ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen. Yksityisyyden suojasta huolehdittiin aineiston anonymisointitoimenpiteillä keräämällä tunnisteeton aineisto.

Tutkimus osoittaa diagnoosien huolellisen dokumentoinnin olevan puutteellista parisuhdeväkivaltatapauksissa. Kaiken kaikkiaan löydettiin 22 ulkoisen syyn diagnoosia, joihin tekijäksi oli merkattu puoliso tai partneri, mutta lähempi potilasasiakirjojen tarkastelu osoitti, että 11 tapauksessa tekijäksi osoittautui joku muu ja yksi tapaus ei liittynyt lainkaan väkivaltaan. Puolison tai partnerin suorittamasta kymmenestä väkivaltatapauksesta potilaista kahdeksan oli naista (viisi alle 40-vuotiaita) ja kaksi miestä (yli 40-vuotiaita). Yleisin väkivallan tekotapa oli päähän ja kasvoihin hakkaaminen sekä vartaloon potkiminen. Aiheutuneet fyysiset vammat diagnosoitiin luvun XIX Vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset (S00-T98) diagnoosinumeroilla pään alueen, rintakehän ja polven ja säären vammoiksi. Parisuhdeväkivallan riskiä lisäsivät naissukupuoli, nuori ikä, alkoholi sekä yöaika. Lisäksi neljällä potilaalla oli aikaisempia kokemuksia parisuhdeväkivallasta. Potilasta neljä jäi osastohoitoon, joista kolmen vammat vaativat leikkaustoimenpiteen sekä kontrollikäyntejä kotiutumisen jälkeen. Aiheutuneet vammat vaativat lisäksi uusia sairaalakäyntejä myöhemmin ilmenneiden oireiden takia.

Pienestä tutkimusaineistosta huolimatta parisuhdeväkivaltatapaukset olivat moninaisia, mutta huolellinen parisuhdeväkivallan diagnosointi oli puutteellista. Yli 50 % tapaturmien ulkoisen syyn ja sairaskertomusten diagnooseista ei vastannut toisiaan. Väkivallan tunnistamiseksi tulee panostaa taustatietojen selvittämiseen ja huolelliseen kirjaamiseen koko hoitojakson ajan sekä oikean ulkoisen syyn diagnoosinumeron merkitsemiseen. Tutkimus tullaan julkaisemaan artikkelina: ”Tapaturmien ulkoisen syyn diagnoosinumeroiden käyttö parisuhdeväkivaltatapauksissa” kirjoittajina TtM-opiskelija Kivelä S, TtT Leppäkoski T, Sosionomi (AMK) Kälvinmäki J, Tietotekniikan insinööri (AMK) Ruohoniemi J, LT, professori, johtajaylilääkäri Puolijoki H & professori Paavilainen E.

Avainsanat: parisuhdeväkivalta, sisällön analyysi, triangulaatio