"Everywhere Was a Mirror of Everywhere Else": Creating and Overcoming Dividing Lines in Salman Rushdie's Shalimar the Clown

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kulttuuristen, sosiaalisten ja poliittisten rajojen luomista ja ylittämistä Salman Rushdien romaanissa Shalimar the Clown (2005). Tutkin erityisesti sitä, miten rajojen vetäminen ja ylittäminen vaikuttavat tilojen ja identiteettien rakentumiseen. Tilaa käsittelevässä osiossa keskityn kirjan päätapahtumapaikkoihin eli Intian ja Pakistanin välisen konfliktin repimään Kashmiriin, toisen maailmansodan aikaiseen Strasbourgiin ja Elsass-Lothringeniin sekä 1990-luvun alun Los Angelesiin. Identiteettiä puolestaan käsittelen kirjan neljän päähenkilön, Shalimarin, Boonyin, Maxin ja Indian/Kashmiran kautta.

Tulkitsen Shalimar the Clownin olevan Rushdien reaktio vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin ja niiden jälkeiseen poliittiseen ilmapiiriin, jota on hallinnut ajatus läntisen ja islamilaisen maailman välisestä konfliktista. Tämän vuoksi käytän tutkielmani teoreettisena tukipylväänä Samuel P. Huntingtonin teoriaa sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä. Sen keskeisenä teesinä on, että kylmän sodan jälkeisessä maailmassa kansainväliset konfliktit ovat yhä useammin sivilisaatioiden välisiä. Tärkeimmiksi sivilisaatioiksi nousevat juuri läntinen ja islamilainen, joista lännen malliesimerkkinä nähdään Yhdysvallat. Toisin kuin useimmissa muissa teoksissaan, Rushdie ei Shalimar the Clownissa niinkään pohdi brittiläistä imperiumia ja sen vaikutuksia, vaan keskittyy juuri Yhdysvaltojen rooliin maailmanpolitiikassa.

Toisaalta näen Shalimar the Clownin reaktiona dekolonisaation ja nationalismin väkivaltaisiin ilmenemismuotoihin kahden toisilleen vihamielisen valtion välissä sijaitsevissa Kashmirissa ja Elsass-Lothringenissa. Kulttuurien sulatusuunina pidetyn Los Angelesin kautta katson romaanin puolestaan käsittelevän sitä, miten monikulttuurisuus on integraation sijaan usein johtanut tilanteeseen, jossa eristäytyneiden ja vihamielisten etnisten ryhmien välisiä muureja ei edes yritetä ylittää. Tuodessaan esiin yhteyksiä, joita näillä sekä ajassa että tilassa kaukaisilla paikoilla on, teos pohtii sitä, miten globalisoituvassa maailmassa kaikki liittyy yhteen. Teoreettisena apunani käytän Benedict Andersonin ja Eric Hobsbawmin ajatuksia nationalismista, Stuart Hallin ja Amartya Senin pohdintoja identiteetistä sekä Homi K. Bhabhan ajatuksia kummastakin aiheesta.

Rajojen luominen ja niiden ylittäminen vaikuttavat myös kirjan päähenkilöiden elämään. Osoitan, kuinka kashmirilaiset Boonyi ja Shalimar yrittävät molemmat omalla tavallaan palata jonkinlaiseen menneen ajan paratiisiin, jossa rajojen rikkominen ei vielä ollut tuonut erilaisuutta heidän identiteettiinsä. Maxia ja Indiaa/Kashmiraa puolestaan käsittelen monikulttuurisina ja hybridisinä henkilöinä, joiden identiteetit rakentuvat juuri rajojen ylittämisten varaan. Käsittelemällä rajoja tilan ja identiteetin kautta osoitan, kuinka sekä rajojen luominen että niiden ylittäminen aiheuttavat ongelmia ja kuinka joidenkin rajojen kadotessa toisia syntyy. Näen Shalimar the Clownin teoksena, joka kiinnittää lukijan huomion rajojen merkitykseen nykymaailmassa samalla, kun pyrkii kyseenalaistamaan ja häivyttämään tuota merkitystä ja tekemään rajoista ylitettäviä.

Asiasanat:tila, identiteetti, sivilisaatioiden yhteentörmäys, nationalismi, globalisaatio