-minen-johdokset Helsingin Sanomissa 2000-2001
SALO, MARI (2013)
2013
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-01-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23159
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23159
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat -minen-deverbaalijohdokset. Tarkastelun kohteena ovat -minen-johdosten lausekkeiden rakenne sekä johdosten semantiikka. Tutkimusaineisto on koottu HS2000-korpuksesta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001.
Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että -minen-johdokset esiintyvät tavallisimmin teonnimen merkityksessä. Teonnimien ja muiden deverbaalisubstantiivien lausekkeet muistuttavat lausetta, sillä niihin sisältyy johdoksen kantaverbiltä perittyjä laajennuksia. Tämän tutkielman ensimmäisessä analyysiosassa selvitetään, mitä laajennuksia aineiston -minen-lausekkeisiin sisältyy ja millaisia lauseita tai muita rakenteita -minen-lausekkeet voivat vastata. Aiemmin on myös tiedetty, että merkityksen edelleen kehittymisen eli leksikaalistumisen tuloksena -minen-johdoksilla on muitakin kuin teonnimien merkityksiä, vaikka leksikaalistuminen onkin tavallisempaa muilla johtimilla muodostetuilla teonnimillä. Tutkielma-aineiston analyysin toisessa osassa esitellään erimerkityksisiä -minen-johdoksia sekä vertaillaan puhtaiden teonnimien ja teonnimen merkityksestä eriytyneiden johdosten lausekkeita.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että tavallisimmin -minen-johdos on merkitykseltään teonnimi ja että tässä merkityksessä sen lausekkeessa voivat olla edustettuina kantaverbin kaikki tärkeimmät laajennukset. Johdosten leksikaalistuessa niiden laajennukset alkavat yleensä muistuttaa tavanomaisen substantiivin laajennuksia etenkin siten, että niiden semanttinen suhde johdokseen poikkeaa johdoksen kantaverbin ja sen laajennusten välisestä suhteesta. Leksikaalistuneita -minen-johdoksia esiintyy tavanomaisten substantiivilausekkeiden lisäksi nesessiivisessä verbiliitossa sekä muutamissa idiomeissa. Verbiliitossa -minen-johdos saa vain verbin määritteitä ja idiomin osana niukasti substantiivin määritteitä.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, korpustutkimus, teonnimet, -minen-johdin, leksikaalistuminen
Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että -minen-johdokset esiintyvät tavallisimmin teonnimen merkityksessä. Teonnimien ja muiden deverbaalisubstantiivien lausekkeet muistuttavat lausetta, sillä niihin sisältyy johdoksen kantaverbiltä perittyjä laajennuksia. Tämän tutkielman ensimmäisessä analyysiosassa selvitetään, mitä laajennuksia aineiston -minen-lausekkeisiin sisältyy ja millaisia lauseita tai muita rakenteita -minen-lausekkeet voivat vastata. Aiemmin on myös tiedetty, että merkityksen edelleen kehittymisen eli leksikaalistumisen tuloksena -minen-johdoksilla on muitakin kuin teonnimien merkityksiä, vaikka leksikaalistuminen onkin tavallisempaa muilla johtimilla muodostetuilla teonnimillä. Tutkielma-aineiston analyysin toisessa osassa esitellään erimerkityksisiä -minen-johdoksia sekä vertaillaan puhtaiden teonnimien ja teonnimen merkityksestä eriytyneiden johdosten lausekkeita.
Tutkimuksen tuloksena todetaan, että tavallisimmin -minen-johdos on merkitykseltään teonnimi ja että tässä merkityksessä sen lausekkeessa voivat olla edustettuina kantaverbin kaikki tärkeimmät laajennukset. Johdosten leksikaalistuessa niiden laajennukset alkavat yleensä muistuttaa tavanomaisen substantiivin laajennuksia etenkin siten, että niiden semanttinen suhde johdokseen poikkeaa johdoksen kantaverbin ja sen laajennusten välisestä suhteesta. Leksikaalistuneita -minen-johdoksia esiintyy tavanomaisten substantiivilausekkeiden lisäksi nesessiivisessä verbiliitossa sekä muutamissa idiomeissa. Verbiliitossa -minen-johdos saa vain verbin määritteitä ja idiomin osana niukasti substantiivin määritteitä.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, korpustutkimus, teonnimet, -minen-johdin, leksikaalistuminen