Heikkoa kerronnallisuutta - Kerronnallisuuden mahdollisuus ja mahdottomuus CMX-yhtyeen Talvikuningas-albumissa

Abstract

Tutkimukseni käsittelee kerronnallisuutta, sen määrällisiä ja laadullisia ulottuvuuksia. Tutkin suomalaisen CMX-yhtyeen Talvikuningas-albumia, joka on vuonna 2007 ilmestynyt konseptialbumi. Tutkimuskohteenani ovat erityisesti A. W. Yrjänän kappaleisiin kirjoittamat sanoitukset, vaikka huomioin musiikin vaikutuksen sanoituksiin niiltä osin, kun se on tutkimukseni kannalta mielekästä.Kertomus ja kerronnallisuus ovat vaikeita tutkimuksen kohteita, mutta toisaalta ne ovat kirjallisuudentutkimuksessa elimellinen osa tutkimusta itseään. Olen erityisen kiinnostunut siitä, mikä kertomus on ja miksi lukijalla on niin suuri halu havaita kerronnallisuutta sellaisissakin teksteissä, joissa kerronnallisuus on vähäistä. Käytän apunani työni otsikossakin mainittua Brian McHalen heikon kerronnallisuuden termiä, jota kehitän työni tarkoituksiin. Työlläni on kaksi tavoitetta. Yhtäältä haluan osoittaa, että teksti voi olla vähän tai paljon kerronnallinen ja että kerronnallisuus voi olla sekä määrällisesti että laadullisesti vahvaa tai heikkoa. Tällöin kertomus ei ole pelkästään joko–tai-ilmiö. Toinen tavoitteeni on Monika Fludernikin valossa analysoida, miten lukija vaikuttaa kerronnallisuuteen ja sen havaitsemiseen. Koska kertomus on kirjallisuudentutkimukselle niin perustavanlaatuinen käsite, olen valinnut analyysini pohjaksi mahdollisimman kattavan valikoiman erilaisia lähestymistapoja. Työni ensimmäisessä osassa haastan kolme vallitsevaa kertomuksen määritelmää ja pyrin Talvikuninkaan analyysin avulla tutkimaan, miten nuo määritelmät selittävät tekstin kerronnallisuutta. Ensimmäisessä luvussa tutkin Gerald Princen tapahtumalähtöistä kertomuksen määritelmää. Toisessa luvussa kohteena on James Phelanin kertojalähtöinen määritelmä. Kolmannessa luvussa paneudun Monika Fludernikin ja David Hermanin edustamaan kokemuslähtöiseen kerronnallisuuteen. Toisessa osassa taas vuoron saa lukijan kompetenssi ja silloin lähtökohdiksi nousevat työn genret ja runolliset ominaispiirteet. Viidennessä luvussa tutkin genren avulla lukijan kulttuurintuntemuksen vaikutusta kerronnallisuuteen. Huomion kohteena ovat tieteisfiktio ja epiikka. Kuudennessa luvussa huomion saa runouden analyysi. Monika Fludernikin, Brian McHalen ja Peter Hühnin teorioiden avulla pureudutaan runouden epäkerronnalliseen muotoon ja siihen, mitä mahdollisuuksia kehysten ja segmenttien analyysi tuo kerronnallisuuteen.Talvikuninkaan avulla vertailen kertomuksen määritelmiä ja testaan eri teorioiden käyttökelpoisuutta. Talvikuningas toimii havainnollistavana ja haastavana esimerkkinä siitä, miten monelta eri suunnalta kerronnallisuutta voi lähestyä.

Asiasanat:Kertomus, kerronnallisuus, heikko kerronnallisuus, retorinen narratologia, kognitiivinen narratologia, tieteisfiktio, epiikka, rock-lyriikka, CMX, Talvikuningas