Se, hän ja tekstityksen puhe. Pronominivariaatio elokuvakäännöksen puheen illuusiossa
SUONPERÄ, ANNI (2012)
2012
Käännöstiede - Translation Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23155
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23155
Tiivistelmä
Se- ja hän-pronominien variaatio kolmannen persoonan henkilöviittauksessa on suomen kielessä merkittävä sosiaalinen, ekspressiivinen ja tekstuaalinen indikaattori. Tämän variaation toiminta ja rooli on sellainen kielen osa-alue, joka erottaa ratkaisevasti yleiskieltä ja puhekieliä, ja tämän vuoksi se ja hän muodostuvat paljonpuhuvaksi kysymykseksi tekstintuotannossa ja kääntämisessä.
Tutkimukseni valaisee se–hän-variaation suhdetta puheen illuusion audiovisuaaliseen kääntämiseen ja nimenomaan tekstittämiseen englannista suomeen. Tekstityksissä yhdistyy kaksi kieltä ja kaksi kielen olomuotoa, lähdekielen puhuttu alkuperäisdialogi ja kohdekielen kirjoitettu tekstitys-käännös. Merkityksentuotanto on erilaista puheessa ja kirjoituksessa, ja kieliyhteisössä vallitsevat konventiot ja normit ohjaavat kussakin kontekstissa ja kussakin tekstilajissa hyväksyttäväksi koettua ilmaisua.
Normit kytkeytyvät vahvasti myös puheen illuusion konstruointiin käännösteksteissä niin, että standardinvastaiset ilmaukset ovat käännöksissä aliedustettuja verrattuna niin arkisesti käytettyyn spontaaniin suomeen kuin suomeksi alun perin tuotettuihin teksteihin. Suomalaisen puheen ja kirjoituksen erilaisia potentiaaleja ilmentävinä elementteinä se ja hän asettuvat juuri siihen polttopisteeseen, jossa kieliyhteisö käy rajanvetoa soveliaasta, hyväksyttävästä kielenkäytöstä.
Analysoin tutkimustani varten kahden amerikkalaisen elokuvan suomenkielisiä tekstityksiä tekstilingvistisin menetelmin tarkastellen erityisesti se- ja hän-pronominien esiintymiä. Pronomineja verrattiin niiden kielelliseen ja tilanteiseen kontekstiin. Näin havaittiin, että pronominivariaatio toteutuu näissä teksteissä sangen erilaisen kaavan mukaan kuin autenttisessa kielessä tai supisuomalaisissa teksteissä ja että se–hän-variaatiosta on tekstin rekisteriin ja puheen illuusioon merkittäviä seurauksia.
Asiasanat:pronominivariaatio, puheen illuusio, tekstilingvistiikka, av-kääntäminen, konnotaatio
Tutkimukseni valaisee se–hän-variaation suhdetta puheen illuusion audiovisuaaliseen kääntämiseen ja nimenomaan tekstittämiseen englannista suomeen. Tekstityksissä yhdistyy kaksi kieltä ja kaksi kielen olomuotoa, lähdekielen puhuttu alkuperäisdialogi ja kohdekielen kirjoitettu tekstitys-käännös. Merkityksentuotanto on erilaista puheessa ja kirjoituksessa, ja kieliyhteisössä vallitsevat konventiot ja normit ohjaavat kussakin kontekstissa ja kussakin tekstilajissa hyväksyttäväksi koettua ilmaisua.
Normit kytkeytyvät vahvasti myös puheen illuusion konstruointiin käännösteksteissä niin, että standardinvastaiset ilmaukset ovat käännöksissä aliedustettuja verrattuna niin arkisesti käytettyyn spontaaniin suomeen kuin suomeksi alun perin tuotettuihin teksteihin. Suomalaisen puheen ja kirjoituksen erilaisia potentiaaleja ilmentävinä elementteinä se ja hän asettuvat juuri siihen polttopisteeseen, jossa kieliyhteisö käy rajanvetoa soveliaasta, hyväksyttävästä kielenkäytöstä.
Analysoin tutkimustani varten kahden amerikkalaisen elokuvan suomenkielisiä tekstityksiä tekstilingvistisin menetelmin tarkastellen erityisesti se- ja hän-pronominien esiintymiä. Pronomineja verrattiin niiden kielelliseen ja tilanteiseen kontekstiin. Näin havaittiin, että pronominivariaatio toteutuu näissä teksteissä sangen erilaisen kaavan mukaan kuin autenttisessa kielessä tai supisuomalaisissa teksteissä ja että se–hän-variaatiosta on tekstin rekisteriin ja puheen illuusioon merkittäviä seurauksia.
Asiasanat:pronominivariaatio, puheen illuusio, tekstilingvistiikka, av-kääntäminen, konnotaatio