EKSISTENTIALISMI JUHA MANNERKORVEN NOVELLIKOKOELMASSA SIRKKELI
PAJUKANGAS, JUSSI (2012)
2012
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23137
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23137
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen Juha Mannerkorven novellikokoelmanSirkkeli(1956) eksistentialismia. Keskeisenä teoreettisena lähtökohtanani on Jean-Paul Sartren kirjallisuusteoria, jonka mukaan kirjailijan tehtävä on nimetä ja siten paljastaa epäoikeudenmukaisuuksia. Sartren teorian mukaan kirjailija kirjoittaa aina historiallisessa tilanteessa. Lisäksi kirjailija kirjoittaa Sartren mukaan aina aikalaisilleen ja maanmiehilleen. Tätä taustaa vasten tarkastelen, mitä ihmiselämän kannalta epäoikeudenmukaisiksi katsottavia eksistentialistisia tosiasioita Mannerkorpi paljastaa.
Analysoin ja tulkitsen erityisesti kahta kokoelman novellia, ”Maaliskuun iltoja” ja ”Lilakoa”. ”Maaliskuun illat” on tulkintani mukaan kokoelman keskeisin novelli, sillä siinä paljastuu yksityiskohtaisimmin kokoSirkkelinfilosofia. Tuo filosofia on analysoitavissa eksistentialistisin käsittein, joista keskeisin on Sartren eksistentialismin vapaus. ”Maaliskuun iltojen” Vänskän itsemurhan syyksi on tulkittavissa ahdistus, joka Sartren mukaan on vapauden seuraus. Lisäksi ”Maaliskuun illat” on avainasemassaSirkkelinpuumetaforien tulkinnassa.
Novellia ”Lilako” luen jatkokehittelynä ”Maaliskuun illoissa” esitellylle eksistentialismille. ”Lilakossa” keskiössä on teknologia ja ihmisen parantaminen tekniikan avulla, joten novelli on nähtävissä eksistentialismin ja tekniikan filosofian kosketuspintoja tarkastelevana tekstinä. Analyysissa keskeiseksi nousee käsite posthumanismi, joka tarkoittaa ihmisen ruumiin korvaamista koneella. Lihallisen vartalon korvaaminen tekniikalla johtaa viime kädessä kuolemattomuuteen, ja kuolemattomuus toteutuessaan kyseenalaistaa eksistentialismin. Ihmisen ja kuoleman suhdetta tarkastellessani viittaan myös Martin Heideggerin eksistentialismiin, jossa keskeisenä tekijänä on kuoleman vääjäämättömyys.
Tutkielmassani osoitan, että Juha Mannerkorpea voidaan pitää eksistentialistisena kirjailijana. Hänen eksistentialisminsa ulottuu esimerkiksi sivullisuuden kuvaamista pidemmälle kysymyksiin vapaudesta, ahdistuksesta ja kuolemasta. Tuon myös esiin Mannerkorven eksistentialismin omaleimaisuuden. Hän ei vain paljasta epäkohtia, vaan tarjoaa niihin myös ratkaisua.
Asiasanat:eksistentialismi, vapaus, tekniikan filosofia, posthumanismi, novelli
Analysoin ja tulkitsen erityisesti kahta kokoelman novellia, ”Maaliskuun iltoja” ja ”Lilakoa”. ”Maaliskuun illat” on tulkintani mukaan kokoelman keskeisin novelli, sillä siinä paljastuu yksityiskohtaisimmin kokoSirkkelinfilosofia. Tuo filosofia on analysoitavissa eksistentialistisin käsittein, joista keskeisin on Sartren eksistentialismin vapaus. ”Maaliskuun iltojen” Vänskän itsemurhan syyksi on tulkittavissa ahdistus, joka Sartren mukaan on vapauden seuraus. Lisäksi ”Maaliskuun illat” on avainasemassaSirkkelinpuumetaforien tulkinnassa.
Novellia ”Lilako” luen jatkokehittelynä ”Maaliskuun illoissa” esitellylle eksistentialismille. ”Lilakossa” keskiössä on teknologia ja ihmisen parantaminen tekniikan avulla, joten novelli on nähtävissä eksistentialismin ja tekniikan filosofian kosketuspintoja tarkastelevana tekstinä. Analyysissa keskeiseksi nousee käsite posthumanismi, joka tarkoittaa ihmisen ruumiin korvaamista koneella. Lihallisen vartalon korvaaminen tekniikalla johtaa viime kädessä kuolemattomuuteen, ja kuolemattomuus toteutuessaan kyseenalaistaa eksistentialismin. Ihmisen ja kuoleman suhdetta tarkastellessani viittaan myös Martin Heideggerin eksistentialismiin, jossa keskeisenä tekijänä on kuoleman vääjäämättömyys.
Tutkielmassani osoitan, että Juha Mannerkorpea voidaan pitää eksistentialistisena kirjailijana. Hänen eksistentialisminsa ulottuu esimerkiksi sivullisuuden kuvaamista pidemmälle kysymyksiin vapaudesta, ahdistuksesta ja kuolemasta. Tuon myös esiin Mannerkorven eksistentialismin omaleimaisuuden. Hän ei vain paljasta epäkohtia, vaan tarjoaa niihin myös ratkaisua.
Asiasanat:eksistentialismi, vapaus, tekniikan filosofia, posthumanismi, novelli