Sosiaalityön sanomalehtikirjoitukset Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä vuonna 2011. Aiheet, kirjoittajat ja hiljaisuuden kulttuurin purkamisen mahdollisuus
LEHTONEN, KATI (2012)
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23131
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23131
Tiivistelmä
Tämän laadullisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena on sosiaalityön sanomalehtikirjoituksia tutkimalla kuvata, millaisista sosiaalityön aiheista sanomalehdissä kirjoitetaan, ja kuka käyttää sosiaalityön ääntä julkisuudessa. Tarkoitus on myös selvittää, onko sanomalehtikirjoitusten avulla mahdollista purkaa sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria.
Tutkielman aineisto koostuu vuoden 2011 aikana kahdessa päivälehdessä, Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä, julkaistuista sosiaalityön lehtikirjoituksista. Sanomalehtikirjoitukset koostuvat mielipidekirjoituksista, muista lehtijutuista ja pääkirjoituksista. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tarkimman analyysin kohteena ovat sanomalehtien mielipidekirjoitukset.
Sosiaalityön aiheet, joista sanomalehtiin kirjoitetaan, ovat monipuolisia. Mielipidekirjoituksista nousevat keskeisimmät aiheet ovat lastensuojelu, palvelut, ammatillisuus, kehittäminen ja eriarvoisuus.
Sosiaalityön ääntä julkisuudessa käyttävät sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön pääaineopiskelijat, sosionomit ja sosiaaliohjaajat, johtavat sosiaalityöntekijät ja päälliköt sekä asiantuntijat. Ammattilaisista eniten sosiaalityön ääntä sanomalehtikirjoitusten perusteella käyttävät asiantuntijat, lähes yhtä paljon sosiaalityöntekijät ja vähiten johtavat sosiaalityöntekijät tai päälliköt.
Sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria on mahdollista purkaa esitettyjen aiheiden kautta julkisesti kirjoittamalla. Työn reunaehdot, kuten pula työntekijöistä, jatkuva kiire ja työntekijöiden vaihtuvuus ovat kuitenkin estämässä sosiaalityön pitkäjänteistä toteuttamista. Näin ollen sosiaalityöntekijöillä ei välttämättä ole aikaa eikä jaksamista julkiseen keskusteluun osallistumiseen, ja tätä kautta sosiaalityön hiljaisuuden kulttuurin purkamiseen.
Asiasanat: sosiaalityö, sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuri, sanomalehtikirjoitukset
Tutkielman aineisto koostuu vuoden 2011 aikana kahdessa päivälehdessä, Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä, julkaistuista sosiaalityön lehtikirjoituksista. Sanomalehtikirjoitukset koostuvat mielipidekirjoituksista, muista lehtijutuista ja pääkirjoituksista. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tarkimman analyysin kohteena ovat sanomalehtien mielipidekirjoitukset.
Sosiaalityön aiheet, joista sanomalehtiin kirjoitetaan, ovat monipuolisia. Mielipidekirjoituksista nousevat keskeisimmät aiheet ovat lastensuojelu, palvelut, ammatillisuus, kehittäminen ja eriarvoisuus.
Sosiaalityön ääntä julkisuudessa käyttävät sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön pääaineopiskelijat, sosionomit ja sosiaaliohjaajat, johtavat sosiaalityöntekijät ja päälliköt sekä asiantuntijat. Ammattilaisista eniten sosiaalityön ääntä sanomalehtikirjoitusten perusteella käyttävät asiantuntijat, lähes yhtä paljon sosiaalityöntekijät ja vähiten johtavat sosiaalityöntekijät tai päälliköt.
Sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuria on mahdollista purkaa esitettyjen aiheiden kautta julkisesti kirjoittamalla. Työn reunaehdot, kuten pula työntekijöistä, jatkuva kiire ja työntekijöiden vaihtuvuus ovat kuitenkin estämässä sosiaalityön pitkäjänteistä toteuttamista. Näin ollen sosiaalityöntekijöillä ei välttämättä ole aikaa eikä jaksamista julkiseen keskusteluun osallistumiseen, ja tätä kautta sosiaalityön hiljaisuuden kulttuurin purkamiseen.
Asiasanat: sosiaalityö, sosiaalityön hiljaisuuden kulttuuri, sanomalehtikirjoitukset