PAREMPIA PALVELUJA VALTIONOHJAUKSESSA. Kunnallisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittäminen valtionohjauksella kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä Itä-Suomessa

Abstract

Valtio ohjaa kuntia kehittämään palveluita normiohjauksen lisäksi myös kansallisten kehittämisohjelmien kautta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä kunnissa on hyödynnetty monipuolisemmin erilaisia palvelujen tuottamismuotoja viime vuosikymmenen aikana. Pro gradu tutkielman tarkoituksena on tarkastella kunnallisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestämistä ja kehittämistä Itä-Suomen kunnissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisempiä Itä-Suomessa muuhun Suomeen verraten, joten itäsuomalaisten kuntien mielenterveys- ja päihdepalveluilta vaaditaan paljon palvelutarpeiden muuttuessa entistä haastavammiksi nyky-yhteiskunnassa. Ehkäisevien palveluiden tärkeys tulee erityisesti huomioida alueilla, joissa ongelmia tulisi ehkäistä. Tästä syystä tutkielmassa viitataan Itä-Suomen kuntiin mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisessä. Ehkäisevän työn tärkeys korostuu, jotta korjaavalla työllä ei olisi niin suurta roolia palveluiden sisällöissä tulevaisuudessa.

Pro gradu tutkielmassa on selvitetty kahden kuntakyselyn kautta, millaista ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä Itä-Suomen kunnissa tehdään, millä tavoin kansallisia kehittämisohjelmia on hyödynnetty palveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä, millä tavoin kunnalliset mielenterveys- ja päihdepalvelut on organisoitu sekä millä tavoin Paras-hanke on vaikuttanut palveluiden järjestämiseen. Kuntakyselyt toteutettiin vuosina 2009 ja 2012.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus, Paras-hanke, on vaikuttanut kuntien palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen viime vuosikymmenen aikana vahvasti. Kunnallisia palveluita on uudelleenjärjestetty, joka on johtanut erilaisten palveluiden tuottamismuotojen käyttöönottoon. Tilaaja-tuottajatoimintamalli on yksi keskeisimmistä toimintamalleista, jota hyödynnetään sekä kunnan oman palvelutuotannon että julkisen ja yksityisen sektorin välisessä palvelutuotannossa. Palvelutuotannon muuttuessa strategian rooli korostuu. Kunnallisten palveluiden järjestämisen punaisena lankana tulee olla selkeä strategia niin palveluiden sisällöllisessä ohjauksessa kuin palveluiden tuottamisessa. Pro gradu tutkielmassa on selvitetty kuinka runsaasti Itä-Suomen kunnissa on laadittu palveluita ohjaavia strategioita.

Paras-hanke on vaikuttanut suotuisasti kunnallisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen Itä-Suomessa. Yhteistyö eri toimijoiden välillä on lisääntynyt ja erilaisia palveluntuotantomuotoja on hyödynnetty monipuolisemmin kunnan oman palvelutuotannon rinnalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma, Kaste, on selkeästi hyödynnetyin ohjelma kansallisten kehittämisohjelmien kirjosta. Kaste-ohjelmaa on hyödynnetty useassa kunnassa palvelutarjonnan kehittämisessä ehkäisevään suuntaan.

Rahoituksen määrittämisen haastavuus nousi esiin ensimmäisen kuntakyselyn yhteydessä. Palveluiden hintaa ei kunnissa osata suoraan määrittää. Syynä on usein se, että mielenterveys- ja päihdepalvelut on eritelty. Useassa kunnassa mielenterveyspalvelut kuuluvat terveydenhuoltoon ja päihdepalvelut sosiaalihuoltoon, jolloin myös palveluiden rahoitukset ovat erillisiä kokonaisuuksia. Ehkäisevän työn määrittämisen hankaluus on toinen kuntakyselyissä esille tullut haaste. Ehkäisevän ja korjaavan työn ero katsotaan useissa kunnissa olevan häilyvää.

Avainsanat: kunta, kansallinen kehittämisohjelma, mielenterveys- ja päihdepalvelut, Paras-hanke, valtionohjaus, lainsäädäntö, strategia, ehkäisevät palvelut