Puhekielen piirteiden esiintyminen alakoululaisten kirjoitelmissa
SALONEN, IINA (2012)
2012
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23127
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23127
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan puhekielen piirteiden esiintymistä alakoululaisten Unelmien päivä -kirjoitelmissa. Tutkielma kuuluu Tampereen yliopiston suomen kielen oppiaineen koulukirjoittamisen tutkimusprojektiin, ja sen aineistona toimii osa projektin yhteydessä kerätystä Koulukorpuksesta. Tutkielman aineiston 909 kirjoitelmaa on kerätty aikavälillä 2007–2009 neljän Etelä- ja Länsi-Suomen alakoulun 1.?6. luokalta.
Aineiston kirjoitelmia on tutkittu 16 puhekielen piirteen näkökulmasta. Piirteiden joukossa on äänne- ja muoto-opin, syntaksin ja sanaston piirteitä. Piirteet on valittu tutkimukseen sillä perusteella, että niiden on aiemmassa tutkimuksessa huomattu olevan jokseenkin alttiita siirtymään kirjoitettuun kieleen.
Aineistosta tarkastellaan puhekielen piirteiden esiintymistä ja esiintymäfrekvenssien kehityskulkuja luokka-asteilla 1.?6. sekä pohditaan piirteiden tunnistettavuutta ja käytön hallintaa oppilaiden kirjoitustaitojen karttuessa. Hypoteesina on, että puhekielen piirteitä esiintyy kirjoitelmissa sitä vähemmän ja hallitummin käytettynä, mitä ylemmästä vuosiluokasta on kysymys.
Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan tyttöjen ja poikien eroja puhekielen piirteiden käytössä. Oletuksena on, että poikien tutkitusti tyttöjä kielteisempi asennoituminen äidinkielen opetukseen sekä sanamääriltään lyhyemmät kirjoitelmat voisivat viitata siihen, että pojat hallitsisivat kirjoitetun kielen normit tyttöjä heikommin.
Tutkimusanalyysi osoittaa, että tutkituista piirteistä kymmenessä puhekielen mukaisia esiintymiä on vain vähäisesti ja luokittainen puhekielisyyksien esiintymäprosentti on muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta alhainen. Kirjoitelmissa vähäisesti esiintyvistä piirteistä suurin osa on äänne- ja muoto-opin piirteitä, jotka näyttäisivät olevan oppilaille melko helposti tunnistettavia.
Tutkituista puhekielen piirteistä kuutta esiintyy aineiston kirjoitelmissa runsaasti. Puhekielisten sanojen, henkilöön viittaaviense-jane-pronominien jaminä-pronominin pikapuhemuotojen lisäksi tämä ryhmä koostuu syntaktisista puhekielisyyksistä. Näille piirteille näyttäisi olevan yhteistä, että niiden käyttö vähenee muita piirteitä selkeämmässä kehityskaaressa ylemmille luokka-asteille siirryttäessä, mutta niitä esiintyy vielä selvästi ylimmilläkin luokka-asteilla.
Tyttöjen ja poikien väliset erot aineistosta tutkituissa piirteissä jäävät pieniksi. Yli kolmen prosentin eroja sukupuolten välillä on vain kolmessa piirteessä ja suurimmillaankin ero jää alle kymmenen prosentin.
Avainsanat: puhekielen piirteet, alakoulu, kirjoitettu kieli
Aineiston kirjoitelmia on tutkittu 16 puhekielen piirteen näkökulmasta. Piirteiden joukossa on äänne- ja muoto-opin, syntaksin ja sanaston piirteitä. Piirteet on valittu tutkimukseen sillä perusteella, että niiden on aiemmassa tutkimuksessa huomattu olevan jokseenkin alttiita siirtymään kirjoitettuun kieleen.
Aineistosta tarkastellaan puhekielen piirteiden esiintymistä ja esiintymäfrekvenssien kehityskulkuja luokka-asteilla 1.?6. sekä pohditaan piirteiden tunnistettavuutta ja käytön hallintaa oppilaiden kirjoitustaitojen karttuessa. Hypoteesina on, että puhekielen piirteitä esiintyy kirjoitelmissa sitä vähemmän ja hallitummin käytettynä, mitä ylemmästä vuosiluokasta on kysymys.
Lisäksi tutkimuksessa vertaillaan tyttöjen ja poikien eroja puhekielen piirteiden käytössä. Oletuksena on, että poikien tutkitusti tyttöjä kielteisempi asennoituminen äidinkielen opetukseen sekä sanamääriltään lyhyemmät kirjoitelmat voisivat viitata siihen, että pojat hallitsisivat kirjoitetun kielen normit tyttöjä heikommin.
Tutkimusanalyysi osoittaa, että tutkituista piirteistä kymmenessä puhekielen mukaisia esiintymiä on vain vähäisesti ja luokittainen puhekielisyyksien esiintymäprosentti on muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta alhainen. Kirjoitelmissa vähäisesti esiintyvistä piirteistä suurin osa on äänne- ja muoto-opin piirteitä, jotka näyttäisivät olevan oppilaille melko helposti tunnistettavia.
Tutkituista puhekielen piirteistä kuutta esiintyy aineiston kirjoitelmissa runsaasti. Puhekielisten sanojen, henkilöön viittaaviense-jane-pronominien jaminä-pronominin pikapuhemuotojen lisäksi tämä ryhmä koostuu syntaktisista puhekielisyyksistä. Näille piirteille näyttäisi olevan yhteistä, että niiden käyttö vähenee muita piirteitä selkeämmässä kehityskaaressa ylemmille luokka-asteille siirryttäessä, mutta niitä esiintyy vielä selvästi ylimmilläkin luokka-asteilla.
Tyttöjen ja poikien väliset erot aineistosta tutkituissa piirteissä jäävät pieniksi. Yli kolmen prosentin eroja sukupuolten välillä on vain kolmessa piirteessä ja suurimmillaankin ero jää alle kymmenen prosentin.
Avainsanat: puhekielen piirteet, alakoulu, kirjoitettu kieli