Kunnan lainasalkun kustannustehokas hallinta
EEROLA, ERKKI (2012)
2012
Kunnallistalous - Local Public Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23126
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23126
Tiivistelmä
Tämä Pro Gradu-tutkielma käsittelee kunnan lainasalkun hallintaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kunnan lainaustoiminta voidaan järjestää mahdollisimman kustannustehokkaasti. Pääkysymystä ratkaistaessa tutkimuksessa tutkitaan myös lainaustoiminnan roolia osana kunnan taloutta ja lainasalkun hallintaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat kustannustehokasta lainasalkun hoitoa edistävät tekijät ja kustannustehokkuuden kriteerit. Rahoitusmarkkinoilla viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneiden muutosten ja kuntien kasvaneen lainakannan takia kustannustehokkaan lainasalkun hoidon tutkiminen on tärkeää.
Kunnat hyödyntävät lainaamista osana kuntien tulorahoitusta. Rajallisten resurssien kanssa taistellessa kuntien on tärkeää tehdä lainaustoiminnasta mahdollisimman kustannustehokasta. Lainasalkun kustannustehokkuutta voidaan lisätä edistävillä tekijöillä. Tutkimuksessa laaditut edistävät tekijät ovat jaettu neljään pääkohtaan, jotka ovat suunnittelu, kilpailuttaminen, lainasalkun aktiivinen hallinta ja lainasalkun riskienhallinta. Edistävien tekijöiden avulla on kuitenkin mahdotonta todentaa kunnan lainasalkun kustannustehokkuutta. Tämän takia tutkimuksessa on luotu ja määritelty myös kustannustehokkuuden kriteerit, jotka ovat hinta, tehokkuus ja vastuullisuus.
Tutkimus on menetelmäsuuntautumiseltaan kvalitatiivinen ja tutkimusotteeltansa kartoittava sekä tulkitseva. Tutkimuksen rakenne koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osasta. Empiirisessä osassa on toteutettu tapaustutkimus, johon on valittu kolme asukasluvultaan suurinta kuntaa: Helsinki, Espoo ja Tampere. Tapauskuntien osalta on keskitytty siihen, miten kustannustehokkuutta edistävät tekijät ja kustannustehokkuuden kriteerit ilmenevät kuntien lainaustoiminnan dokumenteissa sekä niitä täydentämään laadituissa sähköisissä kysymyksissä. Empiirisen osan tarkoituksena on saada lisätietoa kuntien kustannustehokkuutta lisäävistä toimenpiteistä ja tuoda esille kuntien hyviä käytäntöjä.
Tutkimus osoittaa, että kustannustehokkaalla lainasalkun hallinnalla pystytään saavuttamaan merkittäviä säästöjä ja minimoimaan lainasalkusta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Empiirisestä osassa käy kuitenkin ilmi, että tutkitut kunnat hyödyntävät vain osittain lainasalkun kustannustehokkuutta lisääviä tekijöitä. Myös lainasalkun kustannustehokkuuden kriteerien huomioimisessa riittää vielä kehittämistä. Havaituista puutteista huolimatta kuntien on mahdollista edistää lainaustoimintansa kustannustehokkuutta soveltamalla jatkossa toiminnassaan kustannustehokkuuden kriteeristön muodostamaa ohjaavaa kehystä.
Asiasanat:Lainaustoiminta, kunta, rahoitus, kustannustehokkuus
Kunnat hyödyntävät lainaamista osana kuntien tulorahoitusta. Rajallisten resurssien kanssa taistellessa kuntien on tärkeää tehdä lainaustoiminnasta mahdollisimman kustannustehokasta. Lainasalkun kustannustehokkuutta voidaan lisätä edistävillä tekijöillä. Tutkimuksessa laaditut edistävät tekijät ovat jaettu neljään pääkohtaan, jotka ovat suunnittelu, kilpailuttaminen, lainasalkun aktiivinen hallinta ja lainasalkun riskienhallinta. Edistävien tekijöiden avulla on kuitenkin mahdotonta todentaa kunnan lainasalkun kustannustehokkuutta. Tämän takia tutkimuksessa on luotu ja määritelty myös kustannustehokkuuden kriteerit, jotka ovat hinta, tehokkuus ja vastuullisuus.
Tutkimus on menetelmäsuuntautumiseltaan kvalitatiivinen ja tutkimusotteeltansa kartoittava sekä tulkitseva. Tutkimuksen rakenne koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osasta. Empiirisessä osassa on toteutettu tapaustutkimus, johon on valittu kolme asukasluvultaan suurinta kuntaa: Helsinki, Espoo ja Tampere. Tapauskuntien osalta on keskitytty siihen, miten kustannustehokkuutta edistävät tekijät ja kustannustehokkuuden kriteerit ilmenevät kuntien lainaustoiminnan dokumenteissa sekä niitä täydentämään laadituissa sähköisissä kysymyksissä. Empiirisen osan tarkoituksena on saada lisätietoa kuntien kustannustehokkuutta lisäävistä toimenpiteistä ja tuoda esille kuntien hyviä käytäntöjä.
Tutkimus osoittaa, että kustannustehokkaalla lainasalkun hallinnalla pystytään saavuttamaan merkittäviä säästöjä ja minimoimaan lainasalkusta aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Empiirisestä osassa käy kuitenkin ilmi, että tutkitut kunnat hyödyntävät vain osittain lainasalkun kustannustehokkuutta lisääviä tekijöitä. Myös lainasalkun kustannustehokkuuden kriteerien huomioimisessa riittää vielä kehittämistä. Havaituista puutteista huolimatta kuntien on mahdollista edistää lainaustoimintansa kustannustehokkuutta soveltamalla jatkossa toiminnassaan kustannustehokkuuden kriteeristön muodostamaa ohjaavaa kehystä.
Asiasanat:Lainaustoiminta, kunta, rahoitus, kustannustehokkuus