Kunta talous- ja velkaneuvonnan järjestäjänä - toimivalta ja velvollisuudet

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kunnan roolia talous- ja velkaneuvontapalveluiden järjestämisessä ja tarkoitus on selvittää kunnan toimivaltaa, vastuita ja velvollisuuksia talous- ja velkaneuvonnassa sekä talous- ja velkaneuvonnan oikeudellista statusta. Tutkimuksen on tarkoitus selvittää, mitä voimassaoleva oikeus säätää talous- ja velkaneuvonnan järjestämisestä, mitkä oikeusnormit ohjaavat ja määrittävät talous- ja velkaneuvonnan järjestämistä, mikä on normien sisältö ja kuinka niitä voidaan systematisoida. Tutkimus on pääasiassa lainopillinen, joten tarkoitus ei ole vain esittää kuvausta oikeudesta vaan kannanottoja siitä, kuinka oikeutta pitäisi tulkita, punnita ja systematisoida. Lainopillisten johtopäätösten lisäksi tutkimuksessa esitetään oikeuspoliittisia eli de lege ferenda -kannanottoja siitä, miten lakeja on tulkittu, miten ne toimivat käytännössä ja liittyykö lainsäädäntöön muutostarpeita.

Velkajärjestelylainsäädännön yhteydessä velkaneuvonnan järjestämistä ei säädetty kuntien lakisääteiseksi velvollisuudeksi vaan neuvonta perustui vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuuteen perustuvan velkaneuvonnan ongelmana oli epävarmuus neuvonnan saatavuudesta ja alueellinen eriarvoisuus. Laki talous- ja velkaneuvonnasta tuli voimaan 1.9.2001, jonka jälkeen neuvontapalveluita on toteutettu toimeksiantosopimuksin. Talous- ja velkaneuvonta kuuluu työ- ja elinkeinoministeriön tehtäväkenttään. Yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat Kuluttajavirastolle. Talous- ja velkaneuvonnan saatavuudesta ovat vastuussa aluehallintovirastot ja järjestämisestä huolehtivat aluehallintovirastot ja kunnat. Kunnilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tehdä sopimusta tai kuulua minkään sopimuksen piiriin. On sekä yksilön että yhteiskunnan edun mukaista, että talous- ja velkaneuvontapalveluita on saatavilla riittävästi ja oikeaan aikaan.

Talous- ja velkaneuvontaan kohdistuu muutospaineita, sillä lakisääteistäminen ei ratkaissut palvelujen saatavuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia. Keskeinen kysymys on myös rahoitusvastuun jakautuminen. Talous- ja velkaneuvontaa suunnitellaan siirrettäväksi oikeusaputoimistoihin. Järjestämistavasta ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen. Vireillä oleva velkajärjestelylain uudistamishanke tulee myös vaikuttamaan talous- ja velkaneuvontaan, joten monta kysymystä on vielä talous- ja velkaneuvonnan osalta avoinna. Toistaiseksi talous- ja velkaneuvonta on kuitenkin kunnille vapaaehtoinen toimeksi-antotehtävä ja kunnan vastuu on sopimusperusteista vastuuta.