"Ich liebe dich doch auch." "Minäkin rakastan sinua." Käännösuniversaalit ja saksan kielen doch-partikkeli lausuman sävyttäjänä - merkitys, funktiot ja kääntäminen

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan saksan kielen doch-sävytyspartikkelia. Tarkastelussa ovat niin sen esiintymistiheys, käyttöyhteydet, funktiot kuin kääntäminenkin, joita analysoimalla selvitetään toteutuvatko käännöskielestä esitetyt käännösuniversaalihypoteesit käännösten konservatiivisuudesta tutkimusaineistossa. Tutkielmassa verrataan doch-partikkelin käyttöä ja funktioita niin käännös- kuin alkuperäissaksankin aineistoissa ja toisaalta niitä suomenkielisen tekstin herätteitä, jotka aikaansaavat doch-partikkelin ilmestymisen saksannokseen sekä suomennoksissa käytettyjä käännösvastineita. Tarkastelussa ovat siis niin T- kuin S-universaalitkin.

Tutkimusaineisto koostuu kahdesta alun perin saksaksi kirjoitetusta teoksesta ja niiden suomennoksista, sekä kahdesta alun perin suomeksi kirjoitetusta teoksesta ja niiden saksannoksista. Kaikki neljä teosta kuuluvat samaan rikoskirjallisuuden genreen. Aineistoa on kuitenkin rajattu myös teosten sisällä kattamaan ainoastaan sävyttävässä asemassa esiintyvät doch-partikkelit ja edelleen vain teosten dialogeissa esiintyvät sävyttävät doch-partikkelit.

Tutkimus osoitti, että doch-partikkelia käytetään yli kaksi kertaa yleisemmin alkuperäissaksassa kuin käännössaksassa, mikä viittaa epätyypillisten frekvenssien toteutumiseen käännössaksan aineistossa. Sävytyspartikkeli doch on siis selkeästi aliedustettuna käännössaksan aineistossa. Myös käännössuomen aineiston ja alkuperäissuomen aineistojen välillä oli havaittavissa viitteitä epätyypillisistä frekvensseistä. Doch-partikkelin herätteinä toimivissa alkuperäissuomen aineiston piirteissä oli esimerkiksi havaittavissa suurempaa variaatiota kuin sen suomennosvastineissa.

Tarkasteltaessa doch-sävytyspartikkelin funktioita käännös- ja alkuperäissaksan aineistoissa eivät kvalitatiiviset erot olleet niin selkeitä kuin kvantitatiiviset erot. Kvalitatiiviselta funktioltaan doch-partikkelin käyttö oli suhteellisen samanlaista kummassakin aineistossa, mutta verrattaessa saksannosta suomenkieliseen alkuperäistekstiin oli mahdollista havaita saksannoksissa esiintyvää kielellisen tason konventionaalistumista. Doch-partikkelien funktioissa oli saksannoksissa viitteitä kohdekielen normien ja konventioiden tarkkarajaisesta noudattamisesta, vaikka lähdekielessä olisi käytetty väritettyä kieliainesta ja epäkonventionaalisia lauserakenteita. Sama tendenssi oli havaittavissa myös käännössuomessa, jossa oli noudatettu suomen kielen normeja ja oikeakielisyysperiaatteita, vaikka lähdekielessä vastaavia normeja olisi rikottukin. Alkuperäissuomenkielisen aineiston kielelliset piirteet olivat monimuotoisempia ja sisälsivät enemmän värittynyttä ainesta sekä norminvastaisia ilmauksia ja rakenteita kuin käännössuomen aineisto.

Tutkimus osoitti, että käännösten kieli on edelleen konventionaalisempaa kuin alkuperäiskielellä kirjoitettu. Partikkelien kääntämisen ongelmallisuuteen vaikuttanee myös niiden heikko asema kieltenopetuksessa, mikä osaltaan heijastuu myös aihepiirin vähäiseen tutkimukseen. Mikäli tähän aspektiin ei puututa, oletettavissa on, ettei myöskään tulevien kääntäjien kompetenssi aihepiiriin liittyen voi merkittävästi kohentua.

Avainsanat: käännössaksa, käännössuomi, doch-partikkeli, puhekielisyys, käännösuniversaalit