Esikouluikäisten lasten haastattelu - puhujan roolit, valta ja tutkimusvalinnat

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen lasten ja aikuisten välistä kielellistä vuorovaikutusta lasten haastattelutilanteissa. Lähestyn aineistoa diskurssianalyyttisesti wittgensteinilaisen kielipelin idean läpi, jossa kielenkäyttö näyttäytyy moninaisena ja uudistuvana. Sanat ja käsitteet vaikuttavat kokemusten muodostumiseen, joten eri kielipelien taustalla on yksilöllisiä elämismaailmoita. Lasten ja aikuisten erilaiset kielipelit näkyvät erilaisina tapoina käyttää kieltä ja käsitteitä. Haastattelutilanteissa lasten kielenkäytöllä ja käsitteillä on läheiset yhteydet konkretiaan, kun aikuiset puolestaan käyttävät abstrakteja käsitteitä. Tämä ilmentää osapuolten erilaisia kielipelejä.

Aineistoni koostuu 11 lapsen haastatteluiden aloituskysymyksestä, jossa heiltä on tiedusteltu heille tärkeitä ihmisiä. Aineisto on alun perin kerätty vuonna 2003 Kuopion yliopistossa käynnistetynTurvattomuus, syyt ja hallintakeinot-tutkimusprojektin käyttöön määrällistä tutkimusta varten. Olen tehnyt siitä laadullisen uudelleenanalyysin analysoimalla 11 lapsen haastatteluaineiston Goffmanin ’osallistumiskehikkoon’ kuuluvan ’esittämismuotin’ läpi. Pyrkimyksenäni on ollut eritellä lasten vastauksissa esiintyviä puhujan rooleja, jotka ilmentävät kielipelien erilaisuutta sekä kielellisessä vuorovaikutuksessa muodostuvia valta-asetelmia. Puhujan roolien kautta lapset vaikuttavat omaan asemaansa haastattelutilanteessa sekä haastattelutilanteen etenemiseen.

Tutkielmani tukee aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan lasten ja aikuisten välinen valtaepätasapaino vaikuttaa lasten haastattelutilanteiden kielellisen vuorovaikutuksen sujumiseen. Aikuisten haastattelijoiden valta valita ja määritellä lasten haastattelutilanteissa käytetyt käsitteet johtavat kielipelien yhteentörmäyksiin. Toisin sanoen osapuolten välisen yhteisymmärryksen haasteet rakentuvat haastattelutilanteen kontekstissa. Lasten ja haastattelijoiden valtaepätasapainoa voitaisiin lieventää, jos lapset saisivat tuottaa vastauksensa omista elämismaailmoistaan konkreettisten kuvailujen ja leikin kautta. Onnistuneiden lasten haastatteluiden taustalla on lapsilähtöisyys käytetyissä käsitteissä sekä laajemmin haastattelutilanteen kielellisessä vuorovaikutuksessa. Lapsiin kohdistuvissa tutkimuksissa eettiset kysymykset ovat ajankohtaisia. Lapsilähtöisillä tutkimusvalinnoilla voidaan edesauttaa lasten kuulluksi tulemista.

AVAINSANAT: Lasten haastattelu, diskurssianalyysi, kielellinen vuorovaikutus, kielipeli, valta, osallistumiskehikko, esittämismuotti, etiikka, tutkimusvalinnat