Varhaiskasvatuksen laatu vanhempien arvioimana Suomessa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä

Abstract

Tämän vertailevan tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka 3–5-vuotiaiden päivähoitolasten vanhemmat arvioivat varhaiskasvatuksen laatua Suomessa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka vanhempien käsitykset varhaiskasvatuksen laadusta eroavat kolmessa lähtökohdiltaan hyvin erilaisessa maassa, joista Suomi edustaa poikkeuksellisen homogeenista yhteiskuntaa, Yhdysvaltojen ja Venäjän ollessa varsin heterogeenisia. Kaikissa tutkimukseen valituissa maissa varhaiskasvatusjärjestelmä on omanlaisensa, niin nykyisyyden kuin historiansa kautta arvioituina. Lisäksi tutkimuksella tuotettiin tietoa siitä, millaisille tekijöille lasten viihtyminen päivähoidossa perustuu ja millaisilla toiminnoilla päivähoidon laatua tulisi vanhempien mielestä kehittää. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli varhaiskasvatuksen kontekstuaalinen näkökulma ja vertailevan tutkimuksen metodologiaa lähestyttiin Berryn (1989) emic–etic -asetelman näkökulmasta. Laadun paradigma pohjautui inklusiiviseen näkökulmaan.

Tutkimuksen aineistona olivat lapsikohtaiset päivähoitokasvatuksen arvioinnit. Poikkileikkausaineisto analysoitiin kvantitatiivisesti maakohtaisesti. Kvalitatiivista aineistoa hyödynnettiin kvantitatiivisen aineiston analysoinnin tukena ja tulostuksessa pyrittiin metodiseen triangulaatioon (Niglas 2004) tutkimuksen validiteetin lisäämiseksi.

Tulosten perusteella kaikkein tyytyväisimpiä päivähoidon kokonaislaatuun olivat yhdysvaltalaiset vanhemmat ja toiseksi tyytyväisempiä suomalaiset vanhemmat. Venäläisten vanhempien arviot kokonaislaadusta olivat selvästi alhaisemmat. Kaikissa maissa vanhemmat olivat tyytyväisimpiä päiväkodin vaikuttavuuteen sekä prosessitekijöihin. Suomalaiset ja venäläiset vanhemmat olivat kaikkein tyytymättömimpiä puitetekijöihin, erityisesti aikuinen–lapsi -suhdelukuun. Yhdysvaltalaiset vanhemmat olivat tyytymättömämpiä välillisiin tekijöihin, erityisesti johtajuuteen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vertailu on tärkeää osoittamaan niitä vahvuuksia tai epäkohtia, joita kansainvälisessä varhaiskasvatuksessa ilmenee. Vaikka laatua ei voi suoraan verrata kulttuurista toiseen, sitä indikoivien yksittäisten muuttujien tarkastelu laajemmassa perspektiivissä avartaa ymmärrystä myös varhaiskasvatuksen erityispiirteistä omassa maassa.

Asiasanat:Varhaiskasvatuksen laatu, laadun arviointi, päivähoito, vertaileva tutkimus, kulttuuri