"Heistä on tullut kriitikoita pienellä k:lla" Musiikkikritiikin muutos Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa 1990-2010
HEIKKONEN, AINO (2012)
2012
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23082
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23082
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien musiikkikritiikin muutosta aikavälillä 1990–2010. Aiheeseen pureudutaan tutkimalla, miten lehden musiikkikritiikki on muuttunut 1990- ja 2000-luvuilla ja mikä muutosta selittää. Lisäksi tarkastellaan, miten muutos on koettu lehden kulttuuritoimituksessa. Tarkoituksena on luoda kuva Suomen keskeisessä journalistisessa musiikkimediassa tapahtuneista muutoksista, joiden havainnollistajana musiikkikirjoittelun ydinlaji, kritiikki, toimii. Samalla tavoitteena on pohtia suomalaisen musiikkijulkisuuden muutosta viime vuosikymmenten aikana.
Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että kulttuurijournalismissa on tapahtunut muutos esteettisestä paradigmasta journalistiseen paradigmaan. Käytännössä se on tarkoittanut journalististen työ- ja esitystapojen korostumista. Paradigmanmuutos on työn taustaoletuksena.
Tutkielman kontekstina on ajatus suomalaisesta musiikkijulkisuudesta, joka on rakentunut yhtä matkaa kansallisen julkisuuden kanssa ja osana sitä. Teoreettinen viitekehys rakentuu Pierre Bourdieun kenttäteorialle, jossa keskeistä on sosiaalisen maailman jakautuminen alati muuttuviin kenttiin, joita pääoman eri muodot jäsentävät. Bourdieulaisittain kulttuurijournalismi hahmottuu kentäksi, jossa kulttuurin julkisuus tuotetaan ja jossa siitä käydään myös kamppailua.
Helsingin Sanomien musiikkikritiikin muutosta tarkastellaan empiirisesti kaksivaiheisesti. Aineisto muodostuu vuosilta 1990, 2000 ja 2010 kerätystä sanomalehtiaineistosta sekä kolmen Helsingin Sanomien musiikkitoimittajan ja kahden kulttuuritoimituksen esimiehen haastatteluista. Määrällisen sisällön erittelyn ja asiantuntijahaastattelun analyysin keinoin rakennetaan monipuolista kuvaa musiikkikritiikissä tapahtuneista muutoksista ja niiden syistä.
Tutkimuksen keskeisiä Helsingin Sanomia koskevia havaintoja ovat: Musiikkikritiikin mitat ovat lyhentyneet ja työtavat suunnitelmallistuneet. Populaarimusiikin asema on legitimoitu kulttuuriosaston sisältönä tutkimusajanjakson aikana. Taidemusiikin asema on kuitenkin yhä vahva, vaikka taidemusiikkipainotuksesta on siirrytty monipuolisempaan musiikkivalikoimaan. Toimituksessa moniarvoistuminen on koettu jonkinlaiseksi välttämättömyydeksi yleisön kannalta. Yleisön kokeminen tärkeäksi viiteryhmäksi heijastelee kulttuurijournalismin kolmannen, popularisoivan paradigman, läsnäoloa musiikkikritiikissä. Yleisemmin muutoksia selittää liikehdintä kulttuurin ja kulttuurijournalismin kentillä.
Avainsanat: musiikkikritiikki, kulttuuriosasto, musiikkijulkisuus, kenttä, kulttuurijournalismin paradigma
Aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu, että kulttuurijournalismissa on tapahtunut muutos esteettisestä paradigmasta journalistiseen paradigmaan. Käytännössä se on tarkoittanut journalististen työ- ja esitystapojen korostumista. Paradigmanmuutos on työn taustaoletuksena.
Tutkielman kontekstina on ajatus suomalaisesta musiikkijulkisuudesta, joka on rakentunut yhtä matkaa kansallisen julkisuuden kanssa ja osana sitä. Teoreettinen viitekehys rakentuu Pierre Bourdieun kenttäteorialle, jossa keskeistä on sosiaalisen maailman jakautuminen alati muuttuviin kenttiin, joita pääoman eri muodot jäsentävät. Bourdieulaisittain kulttuurijournalismi hahmottuu kentäksi, jossa kulttuurin julkisuus tuotetaan ja jossa siitä käydään myös kamppailua.
Helsingin Sanomien musiikkikritiikin muutosta tarkastellaan empiirisesti kaksivaiheisesti. Aineisto muodostuu vuosilta 1990, 2000 ja 2010 kerätystä sanomalehtiaineistosta sekä kolmen Helsingin Sanomien musiikkitoimittajan ja kahden kulttuuritoimituksen esimiehen haastatteluista. Määrällisen sisällön erittelyn ja asiantuntijahaastattelun analyysin keinoin rakennetaan monipuolista kuvaa musiikkikritiikissä tapahtuneista muutoksista ja niiden syistä.
Tutkimuksen keskeisiä Helsingin Sanomia koskevia havaintoja ovat: Musiikkikritiikin mitat ovat lyhentyneet ja työtavat suunnitelmallistuneet. Populaarimusiikin asema on legitimoitu kulttuuriosaston sisältönä tutkimusajanjakson aikana. Taidemusiikin asema on kuitenkin yhä vahva, vaikka taidemusiikkipainotuksesta on siirrytty monipuolisempaan musiikkivalikoimaan. Toimituksessa moniarvoistuminen on koettu jonkinlaiseksi välttämättömyydeksi yleisön kannalta. Yleisön kokeminen tärkeäksi viiteryhmäksi heijastelee kulttuurijournalismin kolmannen, popularisoivan paradigman, läsnäoloa musiikkikritiikissä. Yleisemmin muutoksia selittää liikehdintä kulttuurin ja kulttuurijournalismin kentillä.
Avainsanat: musiikkikritiikki, kulttuuriosasto, musiikkijulkisuus, kenttä, kulttuurijournalismin paradigma