"Proud disturber of thy country's peace" - Reading Social and Political Dissidence in Christopher Marlowe's Edward II
PARTANEN, MIKKO (2012)
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23078
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23078
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa Christopher Marlowen näytelmää Edward II (n. 1594) yhteiskunnallisesti radikaalina oman aikansa teoksena. Pyrin osoittamaan, että Marlowen näytelmä haastaa aikansa dominantteja käsityksiä poliittisista ja sosiaalisista ilmiöistä. Siinä missä Elizabethin ajan hallinto pyrki ylläpitämään yhteiskunnallista järjestystä välittämällä kansalaisilleen providentialistista maailmankuvaa, viime vuosikymmenten materialistinen kirjallisuuskritiikki on painottanut renessanssin ajan teatterin ja draaman roolia tämän ideologian vastustajana.
Käsittelen tutkielmassani Edward II:n radikaalisuutta useilla eri osa-alueilla. Edward II:sta puuttuu paitsi omalle ajalleen ominainen providentialistinen maailmankuva, mutta se myös kuvaa Englannin epävakaana ja jakaantuneena kansakuntana vastoin hallinnon ylläpitämää harmonista mielikuvaa pimeän keskiajan jälkeisestä poliittisesti vakaasta valtiosta. Lisäksi näytelmässä hovi esitetään vailla hierarkiaa ja teatraalisuutta, jotka olivat keskeisiä tekijöitä hallitsijan vallan ylläpitämisessä 1500-luvun Englannissa.
Toisaalta Marlowe käyttää hyväkseen myös renessanssin teatterin ideologista voimaa, sillä teatterissa myös kuningas voitiin asettaa tarkkailun alaiseksi, mikä mahdollisti esityksestä maksaneelle yleisölle tietyn autonomisen roolin hallitsijan arvostelijoina. Esittämällä Kuningas Edwardin sodomiittisen suhteen hyväksyttävänä, kyseenalaistamalla tämän pätevyyden hallitsijana sekä paljastamalla tämän salamurhan häikäilemättömänä poliittisena hirmutekona vailla moraalisia opetuksia Marlowe kritisoi hyveellisen hallitsijan ympärille muodostettua illuusiota. Tämän lisäksi tulee huomioida, että historianäytelmänä Edward II ymmärrettiin ajankohtaisen poliittisen ilmapiirin allegoriana eikä ainoastaan historiallisten tapahtumien kuvauksena.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys sijoittuu kulttuurimaterialismin, uushistorismin ja marxismin alueille. Tutkimukseni keskeisimpiä kulttuurimaterialistisia kriitikoita ovat Raymond Williams, Jonathan Dollimore ja Alan Sinfield sekä uushistorismin puolelta Stephen Greenblatt ja Louis Montrose. Kulttuurimaterialistinen kirjallisuudentutkimus on pyrkinyt paikantamaan renessanssin ajan teoksista toisinajattelua, kun taas uushistorismi on usein tyytynyt esittämään tämän toisinajattelun ainoastaan vallitsevaa hegemoniaa voimistavana. Tavoitteenani on kuitenkin osoittaa, että teatterilla oli erityinen ideologinen asema Elizabethin ajan Englannissa, mikä teki siitä yhteiskunnallisesti merkittävän instituution. Tämä erityisasema on havaittavissa myös Marlowen näytelmässä.
Asiasanat:Marlowe, Christopher, kulttuurimaterialismi, uushistorismi, marxismi, ideologia, hegemonia, providentialismi
Käsittelen tutkielmassani Edward II:n radikaalisuutta useilla eri osa-alueilla. Edward II:sta puuttuu paitsi omalle ajalleen ominainen providentialistinen maailmankuva, mutta se myös kuvaa Englannin epävakaana ja jakaantuneena kansakuntana vastoin hallinnon ylläpitämää harmonista mielikuvaa pimeän keskiajan jälkeisestä poliittisesti vakaasta valtiosta. Lisäksi näytelmässä hovi esitetään vailla hierarkiaa ja teatraalisuutta, jotka olivat keskeisiä tekijöitä hallitsijan vallan ylläpitämisessä 1500-luvun Englannissa.
Toisaalta Marlowe käyttää hyväkseen myös renessanssin teatterin ideologista voimaa, sillä teatterissa myös kuningas voitiin asettaa tarkkailun alaiseksi, mikä mahdollisti esityksestä maksaneelle yleisölle tietyn autonomisen roolin hallitsijan arvostelijoina. Esittämällä Kuningas Edwardin sodomiittisen suhteen hyväksyttävänä, kyseenalaistamalla tämän pätevyyden hallitsijana sekä paljastamalla tämän salamurhan häikäilemättömänä poliittisena hirmutekona vailla moraalisia opetuksia Marlowe kritisoi hyveellisen hallitsijan ympärille muodostettua illuusiota. Tämän lisäksi tulee huomioida, että historianäytelmänä Edward II ymmärrettiin ajankohtaisen poliittisen ilmapiirin allegoriana eikä ainoastaan historiallisten tapahtumien kuvauksena.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys sijoittuu kulttuurimaterialismin, uushistorismin ja marxismin alueille. Tutkimukseni keskeisimpiä kulttuurimaterialistisia kriitikoita ovat Raymond Williams, Jonathan Dollimore ja Alan Sinfield sekä uushistorismin puolelta Stephen Greenblatt ja Louis Montrose. Kulttuurimaterialistinen kirjallisuudentutkimus on pyrkinyt paikantamaan renessanssin ajan teoksista toisinajattelua, kun taas uushistorismi on usein tyytynyt esittämään tämän toisinajattelun ainoastaan vallitsevaa hegemoniaa voimistavana. Tavoitteenani on kuitenkin osoittaa, että teatterilla oli erityinen ideologinen asema Elizabethin ajan Englannissa, mikä teki siitä yhteiskunnallisesti merkittävän instituution. Tämä erityisasema on havaittavissa myös Marlowen näytelmässä.
Asiasanat:Marlowe, Christopher, kulttuurimaterialismi, uushistorismi, marxismi, ideologia, hegemonia, providentialismi