Valtion suhde uskontoihin perus- ja ihmisoikeuksien valossa - valtionkirkkoinstituution ja sekularismin ongelmakohtia
KETTUNEN, HEINI (2012)
2012
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23077
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23077
Tiivistelmä
Evankelis-luterilaisen kansankirkon lainsäädännöllinen asema on Suomen valtiosääntöön perustuva. Uskonnollinen pluralismi lisääntyy ja kirkko on Suomessa joutunut muuttamaan toimintatapojaan, kun yleiset moraalikäsitykset ovat alkaneet erkaantua luterilaisen kirkon vanhakantaisimmista opeista. Perinteinen valtionkirkkomalli ei ehkä nyky-yhteiskunnassa ole enää yhtä houkutteleva ratkaisu kirkon ja valtion välisten suhteiden järjestämiselle kuin ennen.
Tässä tutkimuksessa etsin vastausta siihen, voisiko kirkon ja valtion oikeudellinen erottaminen toisistaan toimia tulevaisuudessa ratkaisuna tilanteisiin, joissa kirkon perimmäinen vakaumus on ristiriidassa kansallisen lain kanssa. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, miten erilaiset järjestelyt valtion ja kirkon suhteiden järjestämiseksi, onnistuvat turvaamaan perusoikeuksien toteutumista.
Sekularismin eli valtion tunnustuksettomuuden kannattajat ajavat tätä myös maallisuusperiaatteeksi kutsuttua järjestelmää yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden toteuttajana. Ranskassa, jossa periaate on toteutettu erottamalla valtio ja kirkko toisistaan miltei kokonaan, on kuitenkin päädytty uskonnonvapauden kannalta jopa kyseenalaiseen toimenpiteeseen kieltää uskonnollisten symbolien käyttö julkisesti. Sekularismi saattaa siis olla kääntymässä itseään vastaan vesittäen alkuperäisen tarkoituksensa uskonnonvapauden toteuttamisesta.
Tutkimuksen pääpaino on lainopillisessa tutkimuksessa. Pyrin siis avaamaan erinäisten oikeussääntöjen merkityssisältöä ja asemaa osana voimassaolevaa oikeutta. Vastaus lopulliseen tutkimuskysymykseeni lähenee de lege ferenda -tutkimuksen alaa. Pyrin tarkastelemaan tutkimuskysymystäni perustuslaillisesta ja ylikansallisen lainsäädännön näkökulmasta huomioiden laajan perusoikeusnäkemyksen. Käytän metodina myös oikeusvertailevaa tutkimusta, jossa tutkin sekulaarisen ja valtionkirkkojärjestelmän eroja. Tutkimuksessani erityisen tärkeänä lähteenä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö eritoten uskonnonvapauteen liittyen.
Asiasanat:tunnustuksettomuus, valtionkirkko
Tässä tutkimuksessa etsin vastausta siihen, voisiko kirkon ja valtion oikeudellinen erottaminen toisistaan toimia tulevaisuudessa ratkaisuna tilanteisiin, joissa kirkon perimmäinen vakaumus on ristiriidassa kansallisen lain kanssa. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan kysymykseen siitä, miten erilaiset järjestelyt valtion ja kirkon suhteiden järjestämiseksi, onnistuvat turvaamaan perusoikeuksien toteutumista.
Sekularismin eli valtion tunnustuksettomuuden kannattajat ajavat tätä myös maallisuusperiaatteeksi kutsuttua järjestelmää yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden toteuttajana. Ranskassa, jossa periaate on toteutettu erottamalla valtio ja kirkko toisistaan miltei kokonaan, on kuitenkin päädytty uskonnonvapauden kannalta jopa kyseenalaiseen toimenpiteeseen kieltää uskonnollisten symbolien käyttö julkisesti. Sekularismi saattaa siis olla kääntymässä itseään vastaan vesittäen alkuperäisen tarkoituksensa uskonnonvapauden toteuttamisesta.
Tutkimuksen pääpaino on lainopillisessa tutkimuksessa. Pyrin siis avaamaan erinäisten oikeussääntöjen merkityssisältöä ja asemaa osana voimassaolevaa oikeutta. Vastaus lopulliseen tutkimuskysymykseeni lähenee de lege ferenda -tutkimuksen alaa. Pyrin tarkastelemaan tutkimuskysymystäni perustuslaillisesta ja ylikansallisen lainsäädännön näkökulmasta huomioiden laajan perusoikeusnäkemyksen. Käytän metodina myös oikeusvertailevaa tutkimusta, jossa tutkin sekulaarisen ja valtionkirkkojärjestelmän eroja. Tutkimuksessani erityisen tärkeänä lähteenä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö eritoten uskonnonvapauteen liittyen.
Asiasanat:tunnustuksettomuus, valtionkirkko