Huumori Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan kielessä ja tarinamaailmassa
KANKAINEN, ANNA (2012)
2012
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23072
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23072
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen huumorin rakentumista Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan viidessä ensimmäisessä teoksessa. Tarkastelen huumoria teoksen kielessä ja sen tarinamaailmassa eli tapahtumissa sekä henkilöhahmoissa. Analyysissani hyödynnän perinteisiä huumoriteorioita, kuten ingkongruenssi- ja ylemmyysteoriaa. Keskeisiä teoreetikkoja ovat muun muassa Henri Bergson ja Aarne Kinnunen. Samalla tutkin teoksiin sisältyvää kaksoisyleisöä: huumori suunnataan toisinaan lapsi- ja toisinaan aikuisyleisölle. Kaksoisyleisön määrittelyssä käytän hyväkseni Barbara Wallin näkemyksiä.
Lähtökohtanani on ajatus, että huumori ilmenee teoksissa monin eri tavoin. Ensinnäkin tutkin huumoria teoksen kielessä: tarkastelen teoksissa esiintyviä nimiä, nimityksiä sekä kielellisiä leikittelyjä, jotka kaikki huvittavat lukijaa. Pohdin muun muassa sitä, kuinka kielelliset väärinymmärrykset luovat teoksiin huumoria. Niin kielellisissä väärinymmärryksissä kuin kirjasarjan tapahtumissa tärkeänä osana on myös lapsen ja aikuisen välinen näkökulmaero, jolla leikitellään. Kaksoisyleisö on huomattava tekijä huumorin syntymisen kannalta. Lapsen ja aikuisen ero ja siitä syntyvät ristiriitaisuudet sekä kirjamaailmassa että teoksen kohdeyleisöjen välillä ovat monesti pohjana kirjasarjan hauskuudelle.
Lisäksi paneudun erilaisten, usein absurdien tapahtumien huumoriin. Myös ruoka ja sitä kautta ruumiillisuuden komiikka on toistuvasti esillä tutkielmassani. Olennainen osa tutkielmaani on henkilöhahmojen käsittely: tarkastelen tutkielmassani henkilöhahmojen koomisia piirteitä ja jopa naurettavuuksiin menevää käytöstä. Perinteisesti huumorin kokemista pidetään henkilökohtaisena, mikä luo analyysiin omat haasteensa. Tarkoituksenani on kuitenkin pyrkiä osoittamaan niitä seikkoja, joiden kautta huumorin syntyminen teoksissa tapahtuu.
Asiasanat:huumori, komiikka, kaksoisyleisö, ingkongruenssi, ylemmyysteoria, Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Heinähattu ja Vilttitossu
Lähtökohtanani on ajatus, että huumori ilmenee teoksissa monin eri tavoin. Ensinnäkin tutkin huumoria teoksen kielessä: tarkastelen teoksissa esiintyviä nimiä, nimityksiä sekä kielellisiä leikittelyjä, jotka kaikki huvittavat lukijaa. Pohdin muun muassa sitä, kuinka kielelliset väärinymmärrykset luovat teoksiin huumoria. Niin kielellisissä väärinymmärryksissä kuin kirjasarjan tapahtumissa tärkeänä osana on myös lapsen ja aikuisen välinen näkökulmaero, jolla leikitellään. Kaksoisyleisö on huomattava tekijä huumorin syntymisen kannalta. Lapsen ja aikuisen ero ja siitä syntyvät ristiriitaisuudet sekä kirjamaailmassa että teoksen kohdeyleisöjen välillä ovat monesti pohjana kirjasarjan hauskuudelle.
Lisäksi paneudun erilaisten, usein absurdien tapahtumien huumoriin. Myös ruoka ja sitä kautta ruumiillisuuden komiikka on toistuvasti esillä tutkielmassani. Olennainen osa tutkielmaani on henkilöhahmojen käsittely: tarkastelen tutkielmassani henkilöhahmojen koomisia piirteitä ja jopa naurettavuuksiin menevää käytöstä. Perinteisesti huumorin kokemista pidetään henkilökohtaisena, mikä luo analyysiin omat haasteensa. Tarkoituksenani on kuitenkin pyrkiä osoittamaan niitä seikkoja, joiden kautta huumorin syntyminen teoksissa tapahtuu.
Asiasanat:huumori, komiikka, kaksoisyleisö, ingkongruenssi, ylemmyysteoria, Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Heinähattu ja Vilttitossu