Toiminnasta yhteistoimintaan - Osallisuuden muodostuminen toiminnassa
KAAKINEN, MARKUS (2012)
2012
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23071
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23071
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten kansalaisista tulee osallisia. Ymmärrän osallisuuden toiminnallisessa mielessä eli yksilön mahdollisuutena vaikuttaa omalla toiminnallaan tärkeäksi kokemiinsa asioihin. Tutkin osallisuuden muodostumisprosessia käyttäen empiirisenä esimerkkinä asukastoimintaa Espoon kaupungin omistamassa vuokrataloyhtiössä. Empiirisen esimerkin avulla vastaan tutkimuskysymykseeni: Miten osallisuus muodostuu toiminnassa?
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu 11 väljästi strukturoidusta teemahaastattelusta. Teoreettisina työkaluina käytän kulttuurihistoriallista toiminnan teoriaa ja kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän mallia. Analyysimenetelmäni on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Analyysiprosessissani tuotan ensin aineistosta teemoittelun avulla asukasaktiivien toimintaa kuvaavan luokittelujärjestelmän. Sitten annan siihen perustuen tutkimuskohteesta fenomenologisen kuvauksen. Lopuksi tulkitsen analyysini aineistolähtöisiä tuloksia käyttäen apuna tutkimukseni teoreettisia työkaluja.
Vastaukseni tutkimuskysymykseen on, että osallisuuden muodostuminen on siirtymistä toiminnasta yhteistoimintaan. Tässä prosessissa kansalaisten osallistumistoiminnasta tulee osa samaan kohteeseen pyrkivää kollektiivista toimintaa. Näin he voivat vaikuttaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin toimimalla yhdessä esimerkiksi poliittisten päättäjien kanssa. Asukastoimijoiden tapauksessa yhteistyötahoja olivat toiset asukkaat, asukasaktiivit sekä kiinteistönhuoltoalan ammattilaiset. Osallistuminen ja osallisuus voivat myös ruokkia toinen toistaan: Aktiivinen osallistumistoiminta parantaa kansalaisten ja eri asiantuntijajärjestelmien yhteistoiminnan mahdollisuuksia. Jouheva yhteistoiminta puolestaan tekee osallistumistoiminnasta entistä mielekkäämpää.
Tutkimuksellani haluan osallistua kansalaisten osallisuutta koskevaan keskusteluun. Pelkkä osallisuuden edellytysten luominen ulkoapäin ei riitä, jos kansalaiset eivät koe osallistumistoimintaa mielekkääksi. Toisaalta kansalaisten osallistumistoiminta ei sekään johda osallisuuteen, jos sitä ei päästä toteuttamaan osana kollektiivisia prosesseja. Silloin osallistumistoiminta jää marginaalissa tapahtuvaksi yksinäiseksi puurtamiseksi.
Asiasanat:Osallisuus, kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria, toimintajärjestelmä, sisällönanalyysi
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu 11 väljästi strukturoidusta teemahaastattelusta. Teoreettisina työkaluina käytän kulttuurihistoriallista toiminnan teoriaa ja kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän mallia. Analyysimenetelmäni on teoriasidonnainen sisällönanalyysi. Analyysiprosessissani tuotan ensin aineistosta teemoittelun avulla asukasaktiivien toimintaa kuvaavan luokittelujärjestelmän. Sitten annan siihen perustuen tutkimuskohteesta fenomenologisen kuvauksen. Lopuksi tulkitsen analyysini aineistolähtöisiä tuloksia käyttäen apuna tutkimukseni teoreettisia työkaluja.
Vastaukseni tutkimuskysymykseen on, että osallisuuden muodostuminen on siirtymistä toiminnasta yhteistoimintaan. Tässä prosessissa kansalaisten osallistumistoiminnasta tulee osa samaan kohteeseen pyrkivää kollektiivista toimintaa. Näin he voivat vaikuttaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin toimimalla yhdessä esimerkiksi poliittisten päättäjien kanssa. Asukastoimijoiden tapauksessa yhteistyötahoja olivat toiset asukkaat, asukasaktiivit sekä kiinteistönhuoltoalan ammattilaiset. Osallistuminen ja osallisuus voivat myös ruokkia toinen toistaan: Aktiivinen osallistumistoiminta parantaa kansalaisten ja eri asiantuntijajärjestelmien yhteistoiminnan mahdollisuuksia. Jouheva yhteistoiminta puolestaan tekee osallistumistoiminnasta entistä mielekkäämpää.
Tutkimuksellani haluan osallistua kansalaisten osallisuutta koskevaan keskusteluun. Pelkkä osallisuuden edellytysten luominen ulkoapäin ei riitä, jos kansalaiset eivät koe osallistumistoimintaa mielekkääksi. Toisaalta kansalaisten osallistumistoiminta ei sekään johda osallisuuteen, jos sitä ei päästä toteuttamaan osana kollektiivisia prosesseja. Silloin osallistumistoiminta jää marginaalissa tapahtuvaksi yksinäiseksi puurtamiseksi.
Asiasanat:Osallisuus, kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria, toimintajärjestelmä, sisällönanalyysi