"Yhtä väärin on auttaa sitä, joka ei ole avun tarpeessa kuin jättää auttamatta todella apua tarvitsevaa" Asiakkuuden diskurssit sosiaalialan ammattilehdessä 1920-, 1950- ja 1980-luvuilla
ESKELINEN, JONNA (2012)
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23070
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23070
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani aiheena on sosiaalityön asiakkuus, jota tutkin historian kontekstissa. Tutkielmassani asiakkuus määrittyy kielen kautta konstruoiduksi ilmiöksi, joka on moniulotteinen ja erilaisia merkityksiä saava. Aiheen tutkittavuuden vuoksi asiakkuus on rajattu koskemaan sosiaalityön asiakkaita, joiden merkittävänä ongelmana nähdään olevan köyhyyden. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu sosiaalityön, köyhyyden ja asiakkuuden tarkastelusta toisiinsa kietoutuvina, moniulotteisina yhteiskunnallisina ja historiallisina ilmiöinä.
Tutkielmani tavoitteena on tehdä historiallista analyysia sosiaalityön asiakkuudesta, joka on nykyään paljon tutkittu aihe. Mielenkiintoni kohteena on erityisesti se, miten asiakkaista puhutaan aineistona olevissa ammattilehdissä ja millaisia erilaisia merkityksiä asiakkuudelle annetaan. Tarkkoina alakysymyksinä, joiden ohjaamana aineistoa analysoin, ovat erilaisten asiakkuuden diskurssien esiin nostaminen aineistosta ja diskurssien tuottamistapojen analysointi.
Tutkielmani aineistoksi valikoitui neljä Huoltaja-lehden vuosikertaa (1922, 1923, 1956 ja 1957) ja yksi Sosiaaliturva-lehden vuosikerta (1984). Ajankohdat valitsin sosiaalityön varhaisempia muotoja ohjaavien lakimuutosten perusteella ja taustalla oli oletus asiakkuusteeman näkyvyydestä julkisessa keskustelussa myös asiakkaiden asemaa muuttaneiden lakien voimaantullessa. Rajausten perusteella aineistokseni valikoitui lehtikirjoituksia, jotka liittyivät köyhyyteen ja asiakkuuteen. Aineistosta muodostui melko runsas (yhteensä 82 lehtikirjoitusta), mutta tarkemman analyysin kohteeksi otin vain tekstien kohdat, joiden näin edustavan jotain asiakkuuden diskurssia.
Sitouduin tutkielmassani sosiaalisen konstruktionismin teoreettis-metodologiseen viitekehykseen ja tarkemmaksi analyysimenetelmäksi valikoitui diskurssianalyysi. Diskurssianalyyttisen analyysin perusteella aineistosta rakentui viisi asiakkuuden diskurssia, joista jokainen antaa asiakkuudelle erilaisia merkityksiä ja määrittää asiakkaat erilaisiksi ihmisiksi. Ihmisarvon diskurssi korostaa inhimillisyyttä ja näkee asiakkaat ensisijaisesti ihmisinä, kun taas kontrollin diskurssi tuottaa asiakkaita normaaleista poikkeavina ja valvontaa tarvitsevina. Asiakaslähtöisyyden diskurssissa keskeiseksi nähdään asiakas ja hänen lähtökohdistaan liikkeelle lähtevä työskentely. Asiakkaan vastuullisuuden diskurssi puolestaan korostaa asiakkaan velvollisuutta huolehtia itsestään, vaikka diskurssi voi määrittyä myös asiakkaan oikeuksien kautta. Viides diskurssi tarkastelee asiakasta oikeuksia omaavana juridisena toimijana yhteiskunnassa. Kaikkia diskursseja on tunnistettavissa kaikista tutkimusajankohdista, joten diskurssit vaikuttavat olevan paitsi muuttuvia myös pysyviä.
Avainsanat: asiakkuus, sosiaalityön historia, köyhyys, diskurssianalyysi
Tutkielmani tavoitteena on tehdä historiallista analyysia sosiaalityön asiakkuudesta, joka on nykyään paljon tutkittu aihe. Mielenkiintoni kohteena on erityisesti se, miten asiakkaista puhutaan aineistona olevissa ammattilehdissä ja millaisia erilaisia merkityksiä asiakkuudelle annetaan. Tarkkoina alakysymyksinä, joiden ohjaamana aineistoa analysoin, ovat erilaisten asiakkuuden diskurssien esiin nostaminen aineistosta ja diskurssien tuottamistapojen analysointi.
Tutkielmani aineistoksi valikoitui neljä Huoltaja-lehden vuosikertaa (1922, 1923, 1956 ja 1957) ja yksi Sosiaaliturva-lehden vuosikerta (1984). Ajankohdat valitsin sosiaalityön varhaisempia muotoja ohjaavien lakimuutosten perusteella ja taustalla oli oletus asiakkuusteeman näkyvyydestä julkisessa keskustelussa myös asiakkaiden asemaa muuttaneiden lakien voimaantullessa. Rajausten perusteella aineistokseni valikoitui lehtikirjoituksia, jotka liittyivät köyhyyteen ja asiakkuuteen. Aineistosta muodostui melko runsas (yhteensä 82 lehtikirjoitusta), mutta tarkemman analyysin kohteeksi otin vain tekstien kohdat, joiden näin edustavan jotain asiakkuuden diskurssia.
Sitouduin tutkielmassani sosiaalisen konstruktionismin teoreettis-metodologiseen viitekehykseen ja tarkemmaksi analyysimenetelmäksi valikoitui diskurssianalyysi. Diskurssianalyyttisen analyysin perusteella aineistosta rakentui viisi asiakkuuden diskurssia, joista jokainen antaa asiakkuudelle erilaisia merkityksiä ja määrittää asiakkaat erilaisiksi ihmisiksi. Ihmisarvon diskurssi korostaa inhimillisyyttä ja näkee asiakkaat ensisijaisesti ihmisinä, kun taas kontrollin diskurssi tuottaa asiakkaita normaaleista poikkeavina ja valvontaa tarvitsevina. Asiakaslähtöisyyden diskurssissa keskeiseksi nähdään asiakas ja hänen lähtökohdistaan liikkeelle lähtevä työskentely. Asiakkaan vastuullisuuden diskurssi puolestaan korostaa asiakkaan velvollisuutta huolehtia itsestään, vaikka diskurssi voi määrittyä myös asiakkaan oikeuksien kautta. Viides diskurssi tarkastelee asiakasta oikeuksia omaavana juridisena toimijana yhteiskunnassa. Kaikkia diskursseja on tunnistettavissa kaikista tutkimusajankohdista, joten diskurssit vaikuttavat olevan paitsi muuttuvia myös pysyviä.
Avainsanat: asiakkuus, sosiaalityön historia, köyhyys, diskurssianalyysi