This is so cool! - A Comparative Corpus Study on Intensifiers in British and American English
ROMERO, SARA (2012)
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23052
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23052
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kahden englanninkielisen varieteetin välisiä eroja vahvistussanojen käytössä. Tarkoituksena on selvittää vahvistussanojen käyttöä amerikan- ja brittienglannissa ja selittää niiden välisiä käyttöeroja. Lisäksi tutkimus tarkastelee sosiolingvististen tekijöiden kuten iän ja sukupuolen vaikutusta vahvistussanojen yleisyyteen ja esiintyvyyteen eri ikäryhmien ja sukupuolten välillä molemmissa varieteeteissa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys tukeutuu aiempaan tutkimukseen vahvistussanojen käytöstä eri varieteeteissa, sekä sosiolingvististeen tutkimusaineistoon eri ikäryhmien kielenkäytön ja sukupuolierojen näkökulmasta. Aiempien tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa varieteettivaihteluiden sekä ikä- ja sukupuolivariaation olevan suurta vahvistussanojen käytössä. Vahvistussanojen vaihtuvuus on englannin kielessä ripeää, joten tutkimalla suosiossa olevien sanojen yleisyyttä puhutun kielen korpuksissa voidaan päästä käsiksi kielen muutokseen sukupolvien välillä.
Tutkimuksessa selvisi, että varieteettien välinen vaihtuvuus on suhteellisen suurta. Amerikanenglanti suosii eri vahvistussanoja kuin brittienglanti. Etenkin amerikanenglanti osoitti voimakkaan eron sukupolvien välillä, sillä nuoret kielenkäyttäjät suosivat vahvistussanoja huomattavasti vanhempia puhujia enemmän. Sama pätee sukupuolten väliseen eroon; naiset käyttävät vahvistussanoja selvästi miehiä enemmän. Brittienglannissa sukupuolten väliset erot olivat samansuuntaisia, mutta ikäryhmien erot eivät noudattaneet samaa kaavaa. Tutkimus osoitti myös, että tarkastelemalla puhujan valitsemia vahvistussanoja ja niiden esiintymistiheyttä voidaan tehdä johtopäätöksiä puhujan sukupuolesta ja iästä, sillä sanojen käyttö on vahva indikaattori näistä tekijöistä. Vanhempien puhujien käyttämä konservatiivisempi kieli rajoittaa valintaa vahvistussanojen välillä, minkä takiaveryosoitti suurta suosiota näiden puhujien kesken. Vastaavasti nuoret puhujat suosivat uudempia vahvistussanoja, ja käyttävät niitä huomattavasti useammin. Tämä tutkimustulos selkeästi osoittaa, että ikä on merkittävä tekijä vahvistussanojen käytössä.
Tämä vertaileva korpustutkimus on yksi harvoista toteutetuista vastaavista tutkimuksista, sillä korpuksien samanaikaisuus mahdollisti varieteettien keskinäisen vertailun. Jatkotutkimuksiin tarjoutuu useita mahdollisuuksia, etenkin uusien, laajempien korpuksien valmistuessa, jolloin vastaavanlaisella tutkimuksella voidaan nähdä mihin tämänhetkinen kehityssuunta on kutakin varieteettia viemässä. Lisätutkimus osoittaisi myös, miten eri ikäluokat käyttävät vahvistussanoja vanhetessaan. Lisäksi mahdollinen tutkimussuunta on yksittäisten, vastikään suosiota saamien vahvistussanojen, kutenrealjapretty,tarkempi tarkastelu.
Asiasanat:vahvistussanat, korpuslingvistiikka, ikä, sukupuoli, varieteettierot
Tutkielman teoreettinen viitekehys tukeutuu aiempaan tutkimukseen vahvistussanojen käytöstä eri varieteeteissa, sekä sosiolingvististeen tutkimusaineistoon eri ikäryhmien kielenkäytön ja sukupuolierojen näkökulmasta. Aiempien tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa varieteettivaihteluiden sekä ikä- ja sukupuolivariaation olevan suurta vahvistussanojen käytössä. Vahvistussanojen vaihtuvuus on englannin kielessä ripeää, joten tutkimalla suosiossa olevien sanojen yleisyyttä puhutun kielen korpuksissa voidaan päästä käsiksi kielen muutokseen sukupolvien välillä.
Tutkimuksessa selvisi, että varieteettien välinen vaihtuvuus on suhteellisen suurta. Amerikanenglanti suosii eri vahvistussanoja kuin brittienglanti. Etenkin amerikanenglanti osoitti voimakkaan eron sukupolvien välillä, sillä nuoret kielenkäyttäjät suosivat vahvistussanoja huomattavasti vanhempia puhujia enemmän. Sama pätee sukupuolten väliseen eroon; naiset käyttävät vahvistussanoja selvästi miehiä enemmän. Brittienglannissa sukupuolten väliset erot olivat samansuuntaisia, mutta ikäryhmien erot eivät noudattaneet samaa kaavaa. Tutkimus osoitti myös, että tarkastelemalla puhujan valitsemia vahvistussanoja ja niiden esiintymistiheyttä voidaan tehdä johtopäätöksiä puhujan sukupuolesta ja iästä, sillä sanojen käyttö on vahva indikaattori näistä tekijöistä. Vanhempien puhujien käyttämä konservatiivisempi kieli rajoittaa valintaa vahvistussanojen välillä, minkä takiaveryosoitti suurta suosiota näiden puhujien kesken. Vastaavasti nuoret puhujat suosivat uudempia vahvistussanoja, ja käyttävät niitä huomattavasti useammin. Tämä tutkimustulos selkeästi osoittaa, että ikä on merkittävä tekijä vahvistussanojen käytössä.
Tämä vertaileva korpustutkimus on yksi harvoista toteutetuista vastaavista tutkimuksista, sillä korpuksien samanaikaisuus mahdollisti varieteettien keskinäisen vertailun. Jatkotutkimuksiin tarjoutuu useita mahdollisuuksia, etenkin uusien, laajempien korpuksien valmistuessa, jolloin vastaavanlaisella tutkimuksella voidaan nähdä mihin tämänhetkinen kehityssuunta on kutakin varieteettia viemässä. Lisätutkimus osoittaisi myös, miten eri ikäluokat käyttävät vahvistussanoja vanhetessaan. Lisäksi mahdollinen tutkimussuunta on yksittäisten, vastikään suosiota saamien vahvistussanojen, kutenrealjapretty,tarkempi tarkastelu.
Asiasanat:vahvistussanat, korpuslingvistiikka, ikä, sukupuoli, varieteettierot