KODINHOITAJAN TYÖN OPPIMISYMPÄRISTÖNÄ IKÄIHMISTEN PÄIHDE- JA MIELENTERVEYSTYÖ Vaikka se on mulle työpaikka, mut se on toisen koti

Abstract

Tutkielman aiheena on työssä oppiminen kodinhoitajien työssä. Kodinhoitajan oppimisympäristöjä tarkastellaan kodinhoitajan laajan ammattiosaamisen yhden kapean osaamisalueen eli päihde- ja mielenterveystyön näkökulmasta. Tutkimus on toteutettu eräässä eteläsuomalaisessa kaupungissa, jossa kaupunki itse tuottaa kotihoidon palvelut. Päihde- ja mielenterveystyötä on kotihoidossa tehty pitkään, mutta vaadittavaa osaamista ei ole erikseen kuvattu. Väestön ikääntyessä ja ikäihmisten päihdetottumusten muuttuessa samaan aikaan, kun suuntauksena on kotona tapahtuvan hoidon mahdollistaminen yhä pidempään, ollaan kotihoidossa uusien haasteiden edessä. Kotihoidon päihde- ja mielenterveysasiakkaat tarvitsevat mahdollisesti erilaista arjen tukea kuin perinteisesti on ajateltu. Tutkimuksessa selvitetään kotihoidon työntekijöille työssään kertynyttä oppimista ja niitä oppimisympäristöjä, joissa kotihoidossa työskennellään.

Suoritettu tutkimus osoitti, että jokainen työpaikka on omanlaisensa oppimisympäristö ja siihen vaikuttavat tekijät vaihtelevat paljon työntekijästä toiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin kotihoitoa oppimisympäristönä, ja löytää kotihoidon arjesta niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat työssä oppimisen. Tutkimusmenetelmänä käytetään stimulated recall -menetelmää. Tutkimuksen aineisto muodostuu kahden kokeneen kodinhoitajan työssään ottamista valokuvista ja niiden perusteella käydyistä keskusteluista. Kodinhoitajat valokuvasivat kotikäynneillä tai muualla omassa työssään niitä arkisia tilanteita, jotka jollakin tavoin liittyvät päihde- ja mielenterveysasiakkaan kanssa työskentelyyn ja toisaalta tuntuivat tärkeältä työssä oppimisen näkökulmasta. Kuvat toimivat virikemateriaalina, jonka avulla palautettiin mieleen kokemuksia tapahtuneesta. Näin saadut kodinhoitajien tarinat on analysoitu diskurssianalyysia käyttäen.

Osaamista ja kodinhoitajien oppimisympäristöjä tarkastellaan arjen työn kautta. Arkinen työ näyttäytyy kuvissa sairaanhoidollisena ja lääkehoitopainotteisena. Näihin teemoihin ei kuitenkaan tuloksissa päihde- ja mielenterveystyön osaamisen rajauksen vuoksi mennä, sillä vaikka se toisaalta on työn näkyvintä osaa, se ei kuitenkaan vastaa tavoitteisiin, jotka tälle tutkimukselle on asetettu. Niinpä tutkimuksen keskeiset tulokset liittyvät työssä oppimisen teemoihin, joissa korostuu työntekijän reflektiotaidot. Tärkeä työssä opittu asia on osaamisen kokemus, jossa työntekijän käsitys itsestä ja omasta ammattilaisuudesta liittyvät yhteen. Kokemus nähdään vahvuutena ja sen kautta myös erotutaan toisista työntekijöistä. Kodinhoitajien oppimisympäristöinä toimivat arjen tilanteet ja erityisesti vuorovaikutustilanteet. Pitkän työkokemuksen kautta tähän tutkimukseen osallistuvat kodinhoitajat tuovat esiin sen, että reflektiotaidot korostuvat. Asiakkaan kohtaamiseen liittyvät arvot ja eettinen pohdiskelu luovat pohjaa vuorovaikutustilanteiden reflektoimiseen, joka mahdollistaa työssä oppimisen. Näistä keskusteluista, jotka liittyvät työntekijään, asiakkaaseen, yhteistyöhön, muutokseen työssä ja työhyvinvointiin muodostuivat ne kategoriat, joiden kautta työntekijät kuvaavat paitsi oppimisympäristöjä että työssä oppimista.

Tutkimustulokset on järjestetty uudelleen lyhyeksi listaksi. Sen avulla voidaan tarkistaa, miten kotihoidon järjestäjä, työtä tekevä työryhmä tai yksittäinen kodinhoitaja saa luotua mahdollisuuden sellaisiin oppimisympäristöihin, jotka mahdollistavat työssä oppimisen. Samalla varmistetaan se, että työntekijöiden päihde- ja mielenterveysosaaminen on riittävän korkealla tasolla. 1. Erityistä tukea tarvitsevien päihde- ja mielenterveysasiakkaiden huomioiminen kotihoidon arjessa. Mitkä ovat työryhmän valmiudet huomioimiseen? 2. Kodinhoitajan tärkeimpänä oppimisympäristonä on vuorovaikutussuhde asiakkaan ja työntekijän välillä. Koko henkilökunnan valmius asiakkaan kunnioittavaan kohtaamiseen on varmistettava. 3. Asiakkaan kohtaamisen perusasiat ovat kunnioittaminen ja itsemääräämisoikeus. Miten perehdyttämisessä huomioidaan asiakkaan kohtaamiseen liittyvät teemat? 4. Miten työntekijöille mahdollistetaan riittävästi aikaa ja tilaisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja reflektioon työryhmän kanssa? 5. Asiakas tapaa useita kertoja päivässä vaihtuvia hoitajia. Yhtenä näkökulmana kotihoidon organisoinnissa voi olla asiakkaan ja hoitajan välisen luottamussuhteen korostaminen, joka saattaa vähentää myös työntekijän kuormitusta.

Asiasanat:oppimisympäristöt, työssäoppiminen, kotihoito, osaaminen, päihde- ja mielenterveystyö, ikäihmiset