Digitaalinen portfolio korkeakouluopiskelijoiden oman osaamisen tunnistamisen tukena: Vertaileva kvalitatiivinen tutkimus

Abstract

Tutkimukseni käsittelee korkeakouluopiskelijoiden oman osaamisen tunnistamista digitaalisen portfolion avulla. Osaamisen tunnistaminen on yksi elinikäisen oppimisen perusajatus. Myös eurooppalaiset työmarkkinoiden muutokset edellyttävät yksilöiltä kykyä tunnistaa ja kehittää omaa osaamistaan. Digitaalinen portfolio osana nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa mahdollisuuksia oman osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen. Tutkimustehtävä on selvittää, miten digitaalinen portfolio tukee korkeakouluopiskelijoita tunnistamaan omaa osaamistaan. Suomalaisten opiskelijoiden kokemuksia verrataan saksalaisten opiskelijoiden kokemuksiin. Kiinnostus kohdistuu siihen millaisia oman osaamisen alueita opiskelijat toivat esille portfolioissaan, mitkä vaiheet tai elementit tukivat oman osaamisen tunnistamista ja mitä oman osaamisen tunnistaminen opiskelijalle merkitsi. Tutkimukseni tavoite on pohtia ja kehittää digitaalista portfoliota suomalaisessa korkeakoulutuksessa, ja vertaileva aineisto toimii tämän tavoitteen tukena.

Tutkimuksen vastaajat ovat kasvatustieteen opiskelijoita Saksasta ja Suomesta. Aineisto hankittiin teemahaastattelujen ja sähköpostihaastattelujen avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan digitaalinen portfolio tuki suomalaisten opiskelijoiden oman osaamisen tunnistamista. Suomalaiset opiskelijat toivat portfolioissaan esille opettajuuteen kasvamistaan. Oman osaamisen tunnistamista tukivat esimerkiksi reflektio, palautteen saaminen ja monipuoliset opetusmenetelmät. Oman osaamisen tunnistaminen merkitsi opiskelijoille tietoisuuden lisääntymistä omasta osaamisesta. Digitaalinen portfolio ei tukenut saksalaisia opiskelijoita tunnistamaan omaa osaamistaan. Digitaalinen portfolio oli suppeampi, sen tehtävät eivät edellyttäneet reflektiota, eikä opiskelija saanut itse suunnitella portfolionsa rakennetta. Oman osaamisen tunnistaminen ei myöskään ollut kurssin tavoite. Opiskelijat toivat kuitenkin omaa osaamistaan esille digitaalisissa portfolioissaan ja portfolioprosessi oli heille merkittävä useilla eri tavoilla.

Tutkielma vahvistaa käsitystä siitä, että tieto- ja viestintätekniikka ei automaattisesti johda hyviin oppimistuloksiin. Etenkään Saksassa portfolioprosessin kolme vaihetta eivät toteutuneet. Digitaalisen portfolion mahdollisuudet oppimisen edistäjänä eivät toteudu, jos sitä käytetään opiskeludokumenttien kokoamisen ja lataamisen välineenä. Tutkimustulosten perusteella suomalaisten opiskelijoiden työstämä prosessiportfolio on kuitenkin käyttökelpoinen väline oman osaamisen tunnistamiseksi. Kansainvälisesti vertaileva tutkimus soveltuu tämän aiheen tutkimukseen, sillä se paljastaa eroja ja yhtäläisyyksiä ja tuo analyysiin lisää syvyyttä.

Asiasanat:Korkeakouluopiskelu, digitaalinen portfolio, tieto- ja viestintätekniikka, osaamisen tunnistaminen, vertaileva tutkimus