Valot, kamera, vallankumous! Texasin vallankumouksen tulkinnat kuudessa yhdysvaltalaisessa historiallisessa elokuvassa

Abstract

Pro gradu-työni käsittelee sitä, millaisen historiantulkinnan kuusi yhdysvaltalaista elokuvaa esittävät vuosina 1835-1836 käydystä Texasin vallankumouksesta. Kyseinen tapahtuma oli merkittävä, koska se johti Texasin alueen eroamiseen Meksikosta ja avasi Meksikon pohjoisen rajaseudun Yhdysvaltojen laajenemiselle sekä toimi alkusoittona vuosina 1846-1848 Meksikon ja Yhdysvaltojen välillä käytyyn sotaan. Vallankumouksesta muodostui nopeasti kuva etnisesti jakautuneesta taistelusta jossa valkoiset, Yhdysvalloista tulleet siirtolaiset puolustivat oikeuksiaan meksikolaisten tyranniaa vastaan. Texasin vallankumous on ollut elokuvien aiheena 1900-luvun alusta asti. Sekä elokuvia että muuta vallankumouksen ympärillä käytyä keskustelua sen merkityksestä ovat hallinneet näihin päiviin asti heti vallankumouksen jälkeen syntyneet tulkinnat.

Elokuva on koko olemassaolonsa ajan käyttänyt aiheinaan historiallisia tapahtumia. Alusta asti elokuvantekijöillä on ollut usko siihen, että kyseinen taidemuoto kykenee välittämään katsojille historiallista tietoa. Historiantutkijoiden keskuudessa epäiltiin pitkään elokuvan kykyä esittää tulkintoja historiallisista tapahtumista. Historiantutkijoiden lisäksi myös muulla yleisöllä on ollut tapana verrata historiallisia elokuvia kirjoitettuun historiaan ja osoittaa elokuvien sisältämiä virheitä. Audiovisuaalisten esitysten määrän jatkuva kasvu on johtanut siihen, että myös historiantutkijoiden keskuudessa on nähty elokuvien merkitys yleisen historiankuvan muodostajana.

Historialliset elokuvat ovat tehokkaita yleisen historiankäsityksen muokkaajia. Tämä perustuu osaksi siihen miten elokuvat muodostavat historiantulkintansa. Elokuvallinen historiankirjoitus tarjoaa yleisölle selkeitä, tunteisiin vetoavia kertomuksia, joihin katsojan on helppo samaistua, koska elokuvien historiantulkinta esitetään yksilöiden kautta. Toinen syy elokuvien voimaan historiankäsitysten muokkaajina johtuu siitä, että elokuvat tavoittavat helposti suuremman yleisön kuin samasta aiheesta tehty tieteellinen tutkimus.

Tutkielman metodologinen lähtökohta on tutkia historiallista elokuvaa omana historiankirjoituksen muotonaan, joka esittää tulkintansa menneisyydestä eri tavalla kuin kirjoitettu historia. Lähestymällä elokuvia historiankirjoituksen yhtenä muotona, jolla on oma kerrontatapansa, elokuvista löytyy historiantulkintoja, jotka eroavat kirjoitetusta historiasta, mutta jotka samalla välittävät tietoa ja tulkintoja, jotka vaikuttavat ihmisten historiankuvan muodostumiseen. Lähestymällä elokuvia niiden oman kerronnan ehdoilla tarkoituksenani on tulkita millaisen kuvan ne ovat rakentaneet Texasin vallankumouksesta ja mitä merkityksiä tälle tapahtumalle on eri aikoina annettu. Tulkitsemalla elokuvien kerrontaa omana historiankirjoituksen lajinaan löydän elokuvista historiallisia tulkintoja, jotka eroavat kirjoitetusta historiasta, mutta jotka muodostavat elokuvallisen tulkinnan, draamallisen totuuden, vallankumouksen tapahtumista ja merkityksestä.

Tutkijat ovat keskustelleet siitä voivatko elokuvat esittää tulkintoja menneisyydestä vai heijastelevatko ne vain omaa aikaansa. Lähtökohtani on, että elokuvat ovat yksi historiankirjoituksen muoto ja että ne toimivat yhtenä monista historiankäsityksen muokkaajista. Elokuvat, kuten mitkään muutkaan historiankirjoituksen muodot, eivät toimi erillään muusta yhteiskunnasta, joten on selvää, että niiden historiantulkintaan vaikuttavat muu käsitellyn aiheen ympärillä käyty keskustelu ja muutokset menneisyyden tulkinnoissa. Olisi kuitenkin väärin sanoa elokuvien vain heijastelevan valmistumisaikaansa kuten jotkut tutkijat ovat tehneet. Samalla, kun elokuvat toimivat yleisön historiankäsitysten yhtenä muokkaajana ne voivat parhaimmillaan herättää keskustelua ja nostaa esille kysymyksiä, jotka voivat ohjata muita historiankirjoituksen muotoja uusien tulkintojen pariin.

Tutkimuksestani käy ilmi, että elokuvien esittämät historiantulkinnat Texasin vallankumouksesta muuttuvat ajan myötä. Koska Texasin vallankumouksesta muodostui nopeasti etnisesti jakautunut tulkinta, ovat sen esityksiä muovanneet yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, jotka ovat vaikuttaneet eri etnisten ryhmien asemaan ja näistä ryhmistä esitettyihin kuviin. Käsittelemäni elokuvat heijastelevat näitä yhteiskunnallisia muutoksia siten, että meksikolais-amerikkalaisten kuva elokuvissa muodostuu ajan myötä monipuolisemmaksi ja heidän roolinsa vallankumouksessa nostetaan paremmin esille. Vallankumouksen tulkintoja hallitsevat kuitenkin angloamerikkalaisten roolia korostavat esitykset. On myös havaittavissa, että etniset stereotypiat ovat pitkäikäisiä käsittelemieni elokuvien esittämässä historiantulkinnassa. Tämä ilmenee siinä, että vielä 1990-luvulla valmistuneessa elokuvassa meksikolaisten esitetään olevan ”viettiensä vietävissä”.

Elokuvat osoittavat Texasin vallankumouksen olevan muistettu tapahtuma Yhdysvalloissa. Elokuvien lähiluvun avulla selviää, että samalla kun tiettyjä vallankumouksen tapahtumia ja henkilöitä muistetaan, vaiennetaan toisia tapahtumia. Elokuvat esittävät vallankumouksen tuoneen Texasiin ja Yhdysvaltoihin vain positiivisia seurauksia, eikä vallankumouksellisten itsekkäitä motiiveja mainita. Täten vallankumous esitetään käsittelemissäni elokuvissa ennen kaikkea vapauden ja itsenäisyyden voittona, vaikkakin etnisten ryhmien kuvauksissa on sekä elokuvissa että muissa historianesityksissä ajan myötä tapahtunut selkeitä muutoksia.

Asiasanat:Historiallinen elokuva, Alamo, Texasin vallankumous