Marginaalisuus kerrottuna. Narratiivinen tutkimus vähävaraisten työttömien miesten haastattelupuheesta.

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan marginalisaatiota yksilöiden kertoman marginaalisuuden kautta. Marginalisaatio viittaa yksilön ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin ja prosesseihin, joissa yksilö määrittyy valtavirrasta sivuun. Tutkimustehtävänä on eritellä,miten ja millaisia kuvauksia, merkityksiä ja identiteettejä rakennetaan marginaaleja koskevassa kerronnassa. Tutkielma on laadullinen ja perustuu narratiiviseen lähestymistapaan. Tutkielman viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi eli tarkastelun kohteena ovat kielessä rakentuva todellisuus ja merkitykset.

Tutkimusaineisto koostuu 18 haastattelusta, jotka on kerättyKöyhyys kuntatyön haasteena -tutkimushankkeessa. Osallistuin tutkimushankkeeseen haastatteluaineiston kerääjänä. Haastatellut ovat yksineläviä työttömiä miehiä, jotka ovat tutkimukseen osallistuessaan määritelleet itsensä köyhyydessä eläviksi. Haastatteluaineiston tarkastelua taustoitan marginalisaatiota, syrjäytymistä ja köyhyyttä koskevalla tutkimuskirjallisuudella. Tutkimusaineiston analyysin lähtökohtana ovat lisäksi käsitykset kerrotusta ja leimatusta identiteetistä ja toimijuudesta. Aineiston analyysitapana on narratiivinen menetelmä, jossa huomio kohdistuu kerrontatapoihin, kerronnan rakenteisiin ja sisältöön. Aineiston tulkinnan keskiössä ovat haastattelupuheessa tuotetut merkitykset ja ilmiön kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ymmärtäminen.

Haastatteluaineiston tarkastelu tekee näkyväksi köyhyyttä ja marginaalisuutta kokevien näkökulman. Aineiston analyysissa tuon esiin tekijöitä, joiden katson ilmentävän kulttuurisesti keskeisiä marginalisaatioon liittyviä merkityksiä. Haastatteluaineistossa keskeisin kerrontatapa on elämänkulullinen kerronta, joka perustuu erilaisiin itsemäärittelyihin. Osana itsemäärittelyjä aineistossa esitetään selontekoja, joiden olen tulkinnut yhdistyvän kertojien moraalisen identiteetin rakentamiseen. Moraalia ilmentävillä kuvauksilla esitetään syitä ja perusteluja omalle marginaalisuudelle. Selonteot ja identiteettineuvottelut rakentuvat kerronnassa keskeisesti sen kautta, millaisten ympäröivän yhteiskunnan normien ja odotusten kohteeksi kertojat kokevat joutuneensa. Aineistosta tulkitut puhetavat perustuvat etenkin normaalina pidetyn ja normaalista poikkeavan välisille määrittelyille ja eronteoille. Puheessaan kertojat neuvottelevat asemastaan suhteessa kulttuurisiin käsityksiin normaliteetista ja hyväksyttynä pidetystä elämäntavasta. Keskeisiä marginaalisuudelle annettuja merkityksiä ovat sivullisuuden ja toiseuden kokemukset. Aineiston tulkinta osoittaa, kuinka sosiaalisen ympäristön asettamat odotukset ja käyttäytymisnormit ovat merkittävässä roolissa marginaalisuuden ja yksilön kokeman suhteellisen aseman hahmottumisessa. Tutkimus tuo myös esiin, kuinka kielteisesti leimatuksi tuleminen voi hankaloittaa erilaisiin sosiaalisiin käytäntöihin sisäänpääsyä ja kuulluksi tulemista.

Asiasanat: marginalisaatio, narratiivinen tutkimus, narratiivinen identiteetti, toiseus, toimijuus