Vauvakeskeisyys äideillä vanhemmuuden varhaisvaiheessa
TYNI, HENNA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TYNI, HENNA
2012
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-08Tiivistelmä
Pro gradu tutkielma on osa Urbaani vanhemmuus -hanketta ja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on julkaisuharkintaan lähetetty artikkeli ”Vauvakeskeisyys äidin ajatuksissa vanhemmuuden varhaisvaiheessa” (Henna Tyni TtK, Anne H. Salonen TtT, Anna Liisa Aho TtT ja Marja Kaunonen TtT). Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sitä, kuinka keskeinen sija vauvalla on äidin ajatuksissa vauvan syntymän jälkeen vanhemmuuden varhaisvaiheessa sekä selvittää vauvakeskeisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä äitien näkökulmasta.
Tutkimustulosten mukaan ensisynnyttäjät kokivat vauvan keskeisempänä ajatuksissaan kuin uudelleensynnyttäjät. Siviilisäädyltään naimattomilla ja leskillä vauva oli keskeisempi kuin parisuhteessa elävillä äideillä. Ensisynnyttäjien huolestunut ja pelokas asennoituminen odotusaikana voimisti vauvakeskeisyyttä ja isän osallistuminen synnytykseen vähensi sitä. Uudelleensynnyttäjillä sektio ja heikko imetyksen onnistuminen sekä puolison tuen puute odotusaikana voimistivat vauvakeskeisyyttä.
Pro gradu-tutkielman täydentävän kirjallisuusosion tarkoituksena oli kuvata tutkimuksen ”Vauvakeskeisyys äidin ajatuksissa vanhemmuuden varhaisvaiheessa” pohjalta äitien kokemaa vauvakeskeisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä vanhemmuuden varhaisvaiheessa ja verrata tutkimustuloksia aikaisempaan tutkimustietoon vauvakeskeisyydestä ja vanhemmuuden kokemuksista.
Myös aikaisemman tutkimustiedon mukaan ensisynnyttäjillä vauva oli keskeisempänä ajatuksissa kuin uudelleensynnyttäjillä. Vauvakeskeisyys ja tyytyväisyys vanhemmuuteen olivat myös yhdenmukaisesti yhteydessä toisiinsa aikaisempaan tutkimustietoon nähden. Eroavaisuuksia oli muun muassa odotusajan asennoitumisen, synnytystavan ja imetyksestä selviytymisen sekä puolisolta ja omalta äidiltä saadun tuen osalta. Tämän tutkimuksen mukaan ensisynnyttäjien huolestunut ja pelokas asennoituminen odotusaikana voimisti vauvakeskeisyyttä. Aikaisemmissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ollut. Tässä tutkimuksessa uudelleensynnyttäjillä sektio, imetysvaikeudet ja puolison tuen puute odotusaikana lisäsivät vauvakeskeisyyttä. Aikaisempi tutkimustieto on osoittanut puolestaan alatiesynnytyksen lisäävän äidin positiivista suhtautumista vauvaan ja imetyksen onnistuminen kyvykkyyden tunnetta äitinä. Puolison tuen on todettu lisäävän tyytyväisyyttä vanhemmuuteen.
Voidaan tehdä johtopäätös, että vauvakeskeisyyden osalta tutkimustulokset ja aikaisempi tutkimustieto olivat yhdenmukaiset, mutta verrattaessa vauvakeskeisyyttä muihin vanhemmuuden kokemuksiin, tuloksissa ilmeni myös eroavaisuutta ja ristiriitaa. Vauvakeskeisyyttä tulisi tutkia kokonaisuudessaan enemmän äidin, vauvan ja ympäristön näkökulmasta ilmiön syvemmän ymmärtämisen vuoksi.
Avainsanat: äidit, vanhemmuus, vauvakeskeisyys
Tutkimustulosten mukaan ensisynnyttäjät kokivat vauvan keskeisempänä ajatuksissaan kuin uudelleensynnyttäjät. Siviilisäädyltään naimattomilla ja leskillä vauva oli keskeisempi kuin parisuhteessa elävillä äideillä. Ensisynnyttäjien huolestunut ja pelokas asennoituminen odotusaikana voimisti vauvakeskeisyyttä ja isän osallistuminen synnytykseen vähensi sitä. Uudelleensynnyttäjillä sektio ja heikko imetyksen onnistuminen sekä puolison tuen puute odotusaikana voimistivat vauvakeskeisyyttä.
Pro gradu-tutkielman täydentävän kirjallisuusosion tarkoituksena oli kuvata tutkimuksen ”Vauvakeskeisyys äidin ajatuksissa vanhemmuuden varhaisvaiheessa” pohjalta äitien kokemaa vauvakeskeisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä vanhemmuuden varhaisvaiheessa ja verrata tutkimustuloksia aikaisempaan tutkimustietoon vauvakeskeisyydestä ja vanhemmuuden kokemuksista.
Myös aikaisemman tutkimustiedon mukaan ensisynnyttäjillä vauva oli keskeisempänä ajatuksissa kuin uudelleensynnyttäjillä. Vauvakeskeisyys ja tyytyväisyys vanhemmuuteen olivat myös yhdenmukaisesti yhteydessä toisiinsa aikaisempaan tutkimustietoon nähden. Eroavaisuuksia oli muun muassa odotusajan asennoitumisen, synnytystavan ja imetyksestä selviytymisen sekä puolisolta ja omalta äidiltä saadun tuen osalta. Tämän tutkimuksen mukaan ensisynnyttäjien huolestunut ja pelokas asennoituminen odotusaikana voimisti vauvakeskeisyyttä. Aikaisemmissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ollut. Tässä tutkimuksessa uudelleensynnyttäjillä sektio, imetysvaikeudet ja puolison tuen puute odotusaikana lisäsivät vauvakeskeisyyttä. Aikaisempi tutkimustieto on osoittanut puolestaan alatiesynnytyksen lisäävän äidin positiivista suhtautumista vauvaan ja imetyksen onnistuminen kyvykkyyden tunnetta äitinä. Puolison tuen on todettu lisäävän tyytyväisyyttä vanhemmuuteen.
Voidaan tehdä johtopäätös, että vauvakeskeisyyden osalta tutkimustulokset ja aikaisempi tutkimustieto olivat yhdenmukaiset, mutta verrattaessa vauvakeskeisyyttä muihin vanhemmuuden kokemuksiin, tuloksissa ilmeni myös eroavaisuutta ja ristiriitaa. Vauvakeskeisyyttä tulisi tutkia kokonaisuudessaan enemmän äidin, vauvan ja ympäristön näkökulmasta ilmiön syvemmän ymmärtämisen vuoksi.
Avainsanat: äidit, vanhemmuus, vauvakeskeisyys