Jäännöslopukkeen toteutuminen nykysuomessa kyselytestimenetelmän avulla tarkasteltuna
LEHTIMÄKI, MERI (2012)
LEHTIMÄKI, MERI
2012
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23011
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23011
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee jäännöslopukkeen toteutumista ja siinä mahdollisesti tapahtumassa olevia muutoksia 20–30- ja 40–60-vuotiaiden pirkanmaalaisten kielessä. Tutkittavina ovat yleisimmin jäännöslopukkeellisiksi mainitut muotoryhmät (verbien kieltomuodot, imperatiivi, A-infinitiivi, nsA-possessiivisuffiksi, allatiivi, komitatiivi, e-nominit sekä e-loppuiset epäsanat ja sti-, ti- ja i-adverbit sekä muut latiiviset adverbit) ja aineisto on kerätty kyselytestillä, jossa jäännöslopukkeen toteutumista tarkastellaan sananrajalla k:n, t:n, p:n ja s:n edellä. Kyselytesti sisältää noin 50 lyhyttä yleiskielistä lausetta, jotka informantit lukevat ääneen nauhalle ja joissa esiintyy kontrolloidussa ympäristössä tutkittava sana tai sananmuoto. Mukana on myös epäsanoja, joiden avulla tarkastellaan jäännöslopukkeen produktiivisuutta sekä yhteyttä taivutustyyppiin tuottotehtävässä. Mahdollisten muutosten ennustamisessa hyödynnetään näennäisaikamenetelmää vertailemalla kahta ikäryhmää keskenään.Tutkimustulokset osoittavat, että jäännöslopuke on edelleen elävä ja produktiivi piirre Pirkanmaan alueen kielessä. Variaatiota on kuitenkin runsaasti ja muotoryhmät eroavat toisistaan siinä, kuinka todennäköistä loppukahdennus niissä on. Seuraavissa muotoryhmissä jäännöslopukkeen asema on vahva eikä muutosta juuri ole havaittavissa: sti-adverbit, ex-nominit, allatiivi, nsa-possessiivisuffiksi sekä verbimuodoista aktiivin ja potentiaalin preesensin kieltomuodot, y. 2. p. imperatiivi ja A-infinitiivi. Hyvin harvoin jäännöslopuke toteutuu konditionaalissa sekä sanoissa eli, ohi, halki ja kohti. Muutoksen merkkejä näkyy ti- ja lti-adverbeissä, komitatiivissa sekä joissakin latiivisissa adverbeissä (kai, tai, vai, luo, ympäri), ja yllättäen TU-partisiipin yhteydessä loppukahdennusta on informanttiryhmistä nuoremmassa enemmän.
Asiasanat:jäännöslopuke, loppukahdennus, rajageminaatio, sosiolingvistiikka, näennäisaikamenetelmä, kyselytutkimus, kielenmuutos, puhekieli, Pirkanmaa, hämäläismurteet
Asiasanat:jäännöslopuke, loppukahdennus, rajageminaatio, sosiolingvistiikka, näennäisaikamenetelmä, kyselytutkimus, kielenmuutos, puhekieli, Pirkanmaa, hämäläismurteet