Paikannimet suomalaisten matkailuesitteiden saksankielissä käännöksissä
VIIMAN, JARKKO (2012)
2012
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23009
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23009
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee toponyymejä eli paikannimiä kääntämisen näkökulmasta. Eräät kielitieteilijät ja lingvistisesti suuntautuneet käännöstieteilijät ovat esittäneet, että nimillä ei ole varsinaista semanttista sisältöä eikä niitä voi sen vuoksi kääntää. Paikannimien käsittely osana käännöstä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista ja suoraviivaista. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä keinoja, joita käytetään paikannimien siirtämisessä käännökseen. Nimiä tarkastellaan ensin kielitieteellisen nimistöntutkimuksen pohjalta ja lähestytään sitten käännöstieteen näkökulmasta osana reaalioiden eli kulttuurisidonnaisten elementtien nimityksiä.
Tutkielman aineistona on 800 paikannimiesiintymää käännöksineen. Nimet ja virkkeet, joissa paikannimet esiintyvät, on poimittu Helsingin, Jyväskylän, Naantalin ja Tampereen kaupunkien suomenkielisistä matkailuesitteistä sekä niiden saksankielisistä käännöksistä. Aineisto taulukoitiin ja luokiteltiin nimiin käytettyjen käännösmenetelmien, niiden viittauskohteiden, esiintymiskontekstin, leksikaalisen läpinäkyvyyden sekä sen mukaan, mainittiinko nimi käännöksessä ensimmäistä kertaa vai toistamiseen. Luokittelun perusteella haluttiin selvittää, onko eri seikkojen ja valitun käännösmenetelmän välillä yhteyttä.
Tutkielmassa havaitaan, että nimiä ei aina siirretä käännökseen sellaisenaan vaan niitä voidaan käsitellä myös monin muin eri tavoin. Alle puolet aineiston paikannimistä, 43 prosenttia, oli siirretty käännökseen suoraan lähdekielisessä muodossa. Muita käytettyjä menetelmiä olivat esimerkiksi nimen kääntäminen kokonaan kohdekielelle, nimen kääntäminen osittain tai selittävän lisäyksen tekeminen. Lisäksi nimien jättäminen käännöksestä kokonaan pois lasketaan tässä tutkielmassa yhdeksi käännösmenetelmäksi.
Analyysin perusteella saadaan käsitys siitä, millaisia käännösmenetelmiä käytetään informatiivis-operatiivisiksi luokiteltavissa teksteissä mainittujen paikannimien siirtämiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että nimen leksikaalinen läpinäkyvyys mahdollistaa nimen kääntämisen mutta ei takaa sitä, että nimi käännettäisiin kohdekielelle. Käännösmenetelmään saattaa vaikuttaa se, mainitaanko nimi tekstissä ensimmäisen kerran vai toistamiseen. Nimen esiintymiskontekstilla ja sillä, minkälajiseen paikkaan nimi viitta, ei näyttäisi olevan erityistä vaikutusta.
Asiasanat:paikannimi, maantieteellinen nimi, reaalia, käännösmenetelmä, matkailuesite, suomi, saksa
Tutkielman aineistona on 800 paikannimiesiintymää käännöksineen. Nimet ja virkkeet, joissa paikannimet esiintyvät, on poimittu Helsingin, Jyväskylän, Naantalin ja Tampereen kaupunkien suomenkielisistä matkailuesitteistä sekä niiden saksankielisistä käännöksistä. Aineisto taulukoitiin ja luokiteltiin nimiin käytettyjen käännösmenetelmien, niiden viittauskohteiden, esiintymiskontekstin, leksikaalisen läpinäkyvyyden sekä sen mukaan, mainittiinko nimi käännöksessä ensimmäistä kertaa vai toistamiseen. Luokittelun perusteella haluttiin selvittää, onko eri seikkojen ja valitun käännösmenetelmän välillä yhteyttä.
Tutkielmassa havaitaan, että nimiä ei aina siirretä käännökseen sellaisenaan vaan niitä voidaan käsitellä myös monin muin eri tavoin. Alle puolet aineiston paikannimistä, 43 prosenttia, oli siirretty käännökseen suoraan lähdekielisessä muodossa. Muita käytettyjä menetelmiä olivat esimerkiksi nimen kääntäminen kokonaan kohdekielelle, nimen kääntäminen osittain tai selittävän lisäyksen tekeminen. Lisäksi nimien jättäminen käännöksestä kokonaan pois lasketaan tässä tutkielmassa yhdeksi käännösmenetelmäksi.
Analyysin perusteella saadaan käsitys siitä, millaisia käännösmenetelmiä käytetään informatiivis-operatiivisiksi luokiteltavissa teksteissä mainittujen paikannimien siirtämiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että nimen leksikaalinen läpinäkyvyys mahdollistaa nimen kääntämisen mutta ei takaa sitä, että nimi käännettäisiin kohdekielelle. Käännösmenetelmään saattaa vaikuttaa se, mainitaanko nimi tekstissä ensimmäisen kerran vai toistamiseen. Nimen esiintymiskontekstilla ja sillä, minkälajiseen paikkaan nimi viitta, ei näyttäisi olevan erityistä vaikutusta.
Asiasanat:paikannimi, maantieteellinen nimi, reaalia, käännösmenetelmä, matkailuesite, suomi, saksa