Kehityksellä vakautta ja turvallisuutta. Kehityksen ja turvallisuuden diskursiivinen yhdistyminen Suomen ulkopolitiikassa.
MÄKELÄ, ANNI (2012)
MÄKELÄ, ANNI
2012
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22998
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22998
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee kehityksen ja turvallisuuden välistä diskursiivista yhteyttä Suomen ulkopolitiikassa. Tutkielman aineisto koostuu virallisdokumenteista, kuten Suomen kehityspoliittisista ohjelmista sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista. Lähestyn aineistoa sosiaalisen konstruktivismin ja diskurssianalyysin kautta.
Kehityksen ja turvallisuuden käsitteet ovat epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia, ja niiden voidaan nähdä rakentuvan ja merkityksellistyvän sosiaalisessa todellisuudessa. Turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on korostunut kylmän sodan päättymisen ja turvallisuuspoliittisen murroksen myötä. Kansainvälistyneiden uhkakuvien, joihin on yhdistetty liiallinen väestönkasvu, ympäristön kuormittuminen ja laajalle levinnyt köyhyys, nähdään laajentavan turvallisuuskäsitystä perinteisen sotilaallisen uhan ulkopuolelle sekä valtioiden ja alueiden rajat ylittäviksi.
Myös Suomessa on omaksuttu kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys, joka on noussut esiin kansainvälisessä politiikassa ja tutkimuksessa 1990-luvulta alkaen. Enää ei ajatella kehityspolitiikan olevan ainoastaan kehitysyhteistyötä tai turvallisuuspolitiikan olevan sidoksissa ainoastaan puolustusvoimien toimintaan. Sitoutuminen laajan turvallisuuskäsitykseen, inhimillisen kehityksen ja inhimillisen turvallisuuden sekä ihmisoikeuksien ja demokratian korostaminen kehitys- ja turvallisuuspolitiikassa ilmentävät kehityksen ja turvallisuuden yhdistämistä Suomen ulkopolitiikassa.
Kehityksen ja turvallisuuden yhdistävät diskurssit rakentuvat laajan turvallisuuskäsityksen, hallinnan ja kansainvälisen yhteisön ympärille. Niiden taustalla voidaan nähdä vaikuttavan moraalinen velvoite turvallisuuden ja kehityksen edistämisestä, halu lisätä omaa vaikutusvaltaa sekä pyrkimys puolustaa eurooppalaista aluetta ja identiteettiä sitä uhkaavilta riskeiltä. Uhkien ehkäisy, torjunta ja hallinta yhdistävät sekä kehitys- että turvallisuuspolitiikkaa. Kehityksen ja turvallisuuden yhdistävissä diskursseissa hallitsevana päämääränä pidetäänkin uhkien torjuntaa ja vakauden lisäämistä. Vakaus uskotaan saavutettavan demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä ja ihmisoikeuksia noudattamalla. Vakaus on noussut kehityksen tärkeimmäksi elementiksi, ja vakauttaminen on sekä kehityspolitiikan tärkein päämäärä että keino.
Kehityksen ja turvallisuuden käsitteet ovat epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia, ja niiden voidaan nähdä rakentuvan ja merkityksellistyvän sosiaalisessa todellisuudessa. Turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys on korostunut kylmän sodan päättymisen ja turvallisuuspoliittisen murroksen myötä. Kansainvälistyneiden uhkakuvien, joihin on yhdistetty liiallinen väestönkasvu, ympäristön kuormittuminen ja laajalle levinnyt köyhyys, nähdään laajentavan turvallisuuskäsitystä perinteisen sotilaallisen uhan ulkopuolelle sekä valtioiden ja alueiden rajat ylittäviksi.
Myös Suomessa on omaksuttu kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys, joka on noussut esiin kansainvälisessä politiikassa ja tutkimuksessa 1990-luvulta alkaen. Enää ei ajatella kehityspolitiikan olevan ainoastaan kehitysyhteistyötä tai turvallisuuspolitiikan olevan sidoksissa ainoastaan puolustusvoimien toimintaan. Sitoutuminen laajan turvallisuuskäsitykseen, inhimillisen kehityksen ja inhimillisen turvallisuuden sekä ihmisoikeuksien ja demokratian korostaminen kehitys- ja turvallisuuspolitiikassa ilmentävät kehityksen ja turvallisuuden yhdistämistä Suomen ulkopolitiikassa.
Kehityksen ja turvallisuuden yhdistävät diskurssit rakentuvat laajan turvallisuuskäsityksen, hallinnan ja kansainvälisen yhteisön ympärille. Niiden taustalla voidaan nähdä vaikuttavan moraalinen velvoite turvallisuuden ja kehityksen edistämisestä, halu lisätä omaa vaikutusvaltaa sekä pyrkimys puolustaa eurooppalaista aluetta ja identiteettiä sitä uhkaavilta riskeiltä. Uhkien ehkäisy, torjunta ja hallinta yhdistävät sekä kehitys- että turvallisuuspolitiikkaa. Kehityksen ja turvallisuuden yhdistävissä diskursseissa hallitsevana päämääränä pidetäänkin uhkien torjuntaa ja vakauden lisäämistä. Vakaus uskotaan saavutettavan demokraattisessa poliittisessa järjestelmässä ja ihmisoikeuksia noudattamalla. Vakaus on noussut kehityksen tärkeimmäksi elementiksi, ja vakauttaminen on sekä kehityspolitiikan tärkein päämäärä että keino.