EUROOPAN UNIONI TIENHAARASSA - Analyysi Suomen sekä Iso-Britannian identiteeteistä ja intresseistä
KAUKORANTA, ANNI (2012)
2012
Valtio-oppi - Political Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22997
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22997
Tiivistelmä
Euroopan unioni (EU) on ajautunut euroalueen velkakriisin myötä historiansa haastavimpaan tilanteeseen. Viime vuodet ovat kasvattaneet jäsenmaiden välisiä jännitteitä ja saaneet EU:n kaksi- tai monitahtiselle uralle, minkä vuoksi menestystarinasta saati unionin eheydestä ei tällä hetkellä puhuta. Mutta ”eurokriisiä” voi tarkastella myös potentiaalisena ponnahduslautana eurooppalaisen identiteetin ja yhteisön rakentumiselle mikäli viime vuosina lisääntynyt keskustelu yhteisistä kysymyksistä johtaa siihen, että eurooppalaiset asiat tulevat koetuiksi yhteisinä.
Tässä työssä arvioin, miten Suomen ja Iso-Britannian parlamenttikeskustelut vuosina 2010–2011 kuvaavat EU:n nykytilaa.Lähestyn kysymystä analysoimalla ja vertailemalla Suomen sekä Iso-Britannian identiteettejä ja intressejä, sekä tarkastelen millaisia johtopäätöksiä niistä voi tehdä laajemmin myös eurooppalaisella tasolla. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktivismi. Mielestäni se soveltuu tutkielman kontekstiin hyvin, sillä EU:ta tarkasteltaessa tulee aineellisten premissien ohella huomioida myös idealistiset merkitykset, joihin liittyy olennaisesti identiteetit, intressit ja kulttuuri ylipäänsä. Teoreettinen osuus pohjautuu Alexander Wendtin teokseen Social Theory of International Politics, josta on tullut yksi tieteenalamme keskustelluimmista. Toinen keskeinen lähde on Journal of European Public Policy lehdessä julkaistu teemanumero sosiaalisen konstruktivismin osuudesta Euroopan yhdentymisprosessin ymmärtämiseksi. Parlamenttikeskustelujen analysoinnissa hyödynnän laadullista sisällönanalyysiä.
Analyysini loppupäätelmä on, että Suomi ja Iso-Britannia painottavat euroalueen velkakriisin hoidossa kansallista etua ja toimivat etupäässä kansallisen identiteetin mahdollistamissa rajoissa. Kriisin aikana lisääntynyt EU-tason kanssakäyminen ei ole rakentanut maiden intressejä ja identiteettejä eurooppalaisemmiksi vaan samaistuminen on yhä vahvasti sidoksissa kansallisuuteen. Johtopäätöksenä voi todeta, että Suomen EU-politiikka elää murroksessa Euroopan talouspoliittisen kehityksen seurauksena. Iso-Britannian osalta taasen ei ole liioiteltua sanoa, että maa on tienhaarassa suhteessaan Euroopan unioniin. Tutkielman edetessä käykin ilmeiseksi teoreettisen lähestymistavan sekä tutkimuksen aihealueen välinen suhde.
Työni osoittaa, että Suomi ja Iso-Britannia ilmentävät ajankohtaisesti EU:n hajanaisuutta. Keskeisiä tutkielmassa esille nousseita jakolinjoja löytyy muun muassa euroalueeseen kuuluvan EU:n eliittijoukon ja sen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden, yhteisömetodin ja hallitustenvälisyyden kannattajien sekä kansallisen edun ja eurooppalaisen solidaarisuuden välillä.
Asiasanat:Euroopan unioni, Suomi, Iso-Britannia, parlamentit, sosiaalinen konstruktivismi
Tässä työssä arvioin, miten Suomen ja Iso-Britannian parlamenttikeskustelut vuosina 2010–2011 kuvaavat EU:n nykytilaa.Lähestyn kysymystä analysoimalla ja vertailemalla Suomen sekä Iso-Britannian identiteettejä ja intressejä, sekä tarkastelen millaisia johtopäätöksiä niistä voi tehdä laajemmin myös eurooppalaisella tasolla. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktivismi. Mielestäni se soveltuu tutkielman kontekstiin hyvin, sillä EU:ta tarkasteltaessa tulee aineellisten premissien ohella huomioida myös idealistiset merkitykset, joihin liittyy olennaisesti identiteetit, intressit ja kulttuuri ylipäänsä. Teoreettinen osuus pohjautuu Alexander Wendtin teokseen Social Theory of International Politics, josta on tullut yksi tieteenalamme keskustelluimmista. Toinen keskeinen lähde on Journal of European Public Policy lehdessä julkaistu teemanumero sosiaalisen konstruktivismin osuudesta Euroopan yhdentymisprosessin ymmärtämiseksi. Parlamenttikeskustelujen analysoinnissa hyödynnän laadullista sisällönanalyysiä.
Analyysini loppupäätelmä on, että Suomi ja Iso-Britannia painottavat euroalueen velkakriisin hoidossa kansallista etua ja toimivat etupäässä kansallisen identiteetin mahdollistamissa rajoissa. Kriisin aikana lisääntynyt EU-tason kanssakäyminen ei ole rakentanut maiden intressejä ja identiteettejä eurooppalaisemmiksi vaan samaistuminen on yhä vahvasti sidoksissa kansallisuuteen. Johtopäätöksenä voi todeta, että Suomen EU-politiikka elää murroksessa Euroopan talouspoliittisen kehityksen seurauksena. Iso-Britannian osalta taasen ei ole liioiteltua sanoa, että maa on tienhaarassa suhteessaan Euroopan unioniin. Tutkielman edetessä käykin ilmeiseksi teoreettisen lähestymistavan sekä tutkimuksen aihealueen välinen suhde.
Työni osoittaa, että Suomi ja Iso-Britannia ilmentävät ajankohtaisesti EU:n hajanaisuutta. Keskeisiä tutkielmassa esille nousseita jakolinjoja löytyy muun muassa euroalueeseen kuuluvan EU:n eliittijoukon ja sen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden, yhteisömetodin ja hallitustenvälisyyden kannattajien sekä kansallisen edun ja eurooppalaisen solidaarisuuden välillä.
Asiasanat:Euroopan unioni, Suomi, Iso-Britannia, parlamentit, sosiaalinen konstruktivismi