"SE OLI VAIN FYYSISTÄ PAINOSTUSTA". Algerian sota ja ranskalaisten upseerien kidutusta puolustava retoriikka oikeutetun sodan teorian näkökulmasta

Abstract

Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen, miten kolme ranskalaista upseeria ovat pyrkineet oikeuttamaan Algerian sodassa vuosina 1954-1962 käytettyä kidutusta. Metodina käytän retoriikan tutkimusta Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian mukaan. Sen avulla analysoin erilaisia argumentointikeinoja, joita tutkimusaineistossa on käytetty. Teoriapohjana tutkimukselleni toimii oikeutetun sodan teoria erityisesti Michael Walzerin näkemyksen mukaan. Teoria asettaa erilaisia kriteerejä sille, milloin sota tai siinä käytetyt menetelmät voidaan nähdä oikeutettuina. Teoria muodostaa eräänlaisen kehyksen, johon ranskalaisupseerit retorisin keinoin yrittävät sovitella toimintaansa pyrkiessään vakuuttamaan lukijan siitä, että se oli oikeutettua.

Vaikka esimerkiksi YK:n kidutuksenvastainen sopimus on hyvin laajalti ratifioitu, on kidutuksen käyttö edelleen jokseenkin yleistä eri puolilla maailmaa. 2000-luvulla käydyssä keskustelussa tavallisin kidutuksen puolesta käytetty argumentti on niin kutsuttu ”tikittävä pommi -skenaario”, jonka mukaan kidutuksen käyttö kuulustelukeinona on oikeutettua tilanteessa, jossa vanki tietää pian räjähtävän ja siviiliväestön henkeä uhkaavan pommin sijainnin, mutta ei kerro sitä.

Algerian sota on vain yksi esimerkki konfliktista, jossa vähintään toinen osapuoli on turvautunut systemaattisen kidutuksen käyttöön. Algerian sota alkoi marraskuussa 1954 Algerian kansallisen vapautusrintaman, FLN:n hyökätessä ranskalaista siirtomaahallintoa symboloiviin kohteisiin. Ranska turvautui taistelussaan FLN:n sissisodankäyntiä vastaan vastakumouksellisen sodan doktriiniin, mikä käytännössä johti myös kidutuksen käyttöön kuulustelumenetelmänä sekä osana väestön ”rauhoittamiseen” tähtäävä strategiaa. Sota päättyi Algerian itsenäistymiseen vuonna 1962.

Tutkimusaineistoni koostuu kolmen ranskalaisen upseerin kirjoittamista teoksista, joissa he kertovat Algerian sodasta omista näkökulmistaan. Kaikista voidaan löytää perusteluja sille, miksi kidutus nähtiin oikeutettuna. Retorisia keinoja analysoimalla selviää, että ensinnäkin kidutuksen käytöstä ja siihen johtaneista syistä otetaan esiin ne ulottuvuudet, jotka pystytään sovittamaan oikeutetun sodan teorian tarjoamiin raameihin. Kidutuksen käyttö sodassa pyritään esittämään ”tikittävä pommi -skenaarion” kaltaisena välttämättömyytenä, vaikka todellisuudessa tilanteet, joissa sitä käytettiin, venyttävät skenaarion rajoja melko lailla. Ranskalaisupseerit perustelevat toimintaansa Algeriassa ennen kaikkea sillä, että heidän tavoitteensa oli oikeutettu. Tutkimusaineistossa tavoitteeksi esitetäänkin lähinnä siviilien suojeleminen, väkivallan lopettaminen ja rauhan palauttaminen.

Ranskalaisten retoriikka nojaa siihen ajatukseen, että Ranskalla oli oikeus tai jopa velvollisuus poiketa sodankäynnin normeista, koska väkivallan lopettaminen oli niin tärkeää. Ranskalaiset siis vetoavat oman asiansa oikeudenmukaisuuteen ja sitä kautta tuleviin oikeuksiin toiminnan suhteen. Upseerit argumentoivat sen puolesta, että Algeriassa oli kyse asioista, jotka yleensä nähdään oikeutettuina perusteina sodankäynnille. Tällöin Ranskan käymä sota voidaan nähdä oikeutettuna, jolloin myös siinä käytetyt menetelmät on helpompi saada näyttämään oikeutetuilta. Tällainen argumentaatio pyrkii jättämään huomiotta ensinnäkin Ranskan muut perusteet, kuten siirtomaaimperiumin säilyttämisen, jonka oikeutus ei ole lainkaan selvää. Toisekseen se pyrkii sivuuttamaan sen, että algerialaisilla olisi ollut mitään oikeutettuja perusteita toiminnalleen.

Asiasanat:Algeria, Algerian sota, Ranska, kidutus, ihmisoikeudet, dekolonisaatio, oikeutetun sodan teoria, retoriikka, argumentaatio, oikeuttaminen, sissisodankäynti, vastakumouksellinen sota, asymmetrinen sodankäynti, terrorismi, kansannousut