Marxilainen luokkateoria. Tutkielma historiallisen materialismin teoreettisista perusteista
KÄMÄRI, LAURI (2012)
2012
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22965
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22965
Tiivistelmä
Luokkateoriat ovat palanneet 2000-luvulla suomalaisiin yhteiskuntatieteisiin. Marxismi on sosiaalitieteen klassinen teoriaperinne, joka on ollut vähemmän suosittua viimeisinä vuosikymmeninä. Marxismin keskeinen idea on, että historia perustuu prosessille nimeltä luokkataistelu. Luokkataistelu on ilmiö, joka tulee esiin ihmisten keskinäisessä toiminnassa ja erityisesti eurooppalaisen sivilisaation parissa pelkän valtakamppailun sijaan. Marxilaisessa luokkakäsitteessä on kaksi puolta: filosofinen ja sosiologinen. Filosofia liittyy ideaan todellisuuden luonteesta ja sosiologia vallitsevaan kuvaan maailmasta ja tosiasioista siinä. Marxilainen luokkakäsitys eli historiallinen materialismi kuvaa voimaa, joka aiheuttaa poliittisen konfliktin siitä, kuka hallitsee materiaalisia resursseja, reproduktiota ja millä ehdoin.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee luokkateorian teoreettista ontologiaa aluksi Marxin luomalla pohjalla, sitten Engelsin työssä ja lopulta Leninin, Lukácsin ja Gramscin kirjoituksissa. Päätän tutkielmani esittelemällä Althusserin tapaa käsitellä Marxia ja marxismia jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Marxilainen teoria, kuten myös muut teoriat, ovat muuttuneet ajan myötä. Samoin on muuttunut marxismin kritiikki sekä kilpailevat teoriat, johon kritiikki pohjautuu. Tutkielmassani esittelen weberiläisen kritiikin ja postmodernin teorian tuomat haasteet marxismille.
Marxin kohdalla tarkastelen hänen luokkakäsitystään klassisissa teksteissä. Engelsin luokkamuotoiluja pyrin puolestaan hahmottamaan hänen historianfilosofisissa teksteissään. Leniniä tarkastelen käytännön ihmisenä, joka sovelsi Marxin luokkateoriaa käytäntöön omalla tavallaan.
Lukácsia ja Gramscia tutkin Leninin perillisinä. Käsittelen heitä toisaalta teoreetikkoina, toisaalta käytännön poliittisina toimijoina. Gramsci ymmärsi valtiomarxismin ongelmat, joita hän lähti ”sosiologisesti” ratkomaan. Gramscin vahvuus on ymmärrys luokan ja ideologian kohtaamisesta. Lukács puolestaan tutki luokkia ymmärtäen ne filosofisesti. Lukácsin dialektiikassa yhteiskuntaluokka saa tavaramuodon kapitalistisilla markkinoilla, mutta poliittinen subjekti siitä tulee sen ryhtyessä kamppailemaan omien etujensa puolesta. Lukácsilta on myös peräisin Marxin luokkateorian jako sosiologiseen ja filosofiseen ulottuvuuteen.
Althusser hävitti marxismissaan kiinteät rajat ja käsitteelliset eronteot. Kun marxismin selitysvoima alkoi hiipua tuotannon kehittyessä kohti jälkiteollista informaatio- ja palveluyhteiskuntaa, tuli myös marxismin muuttua. Althusser lainasi käsitteitä psykoanalyysista ja erityisesti aikalaiseltaan Lacanilta. Althusserin freudomarxilaisessa käsitteistössä rajat työläisen ja kapitalistin välillä hämärtyivät. Kapitalismista jäi jäljelle koneisto, jolla ei ollut suuntaa tai tarkoitusta eli Hegelin dialektiikka luokkataistelun perustavana metodina vaihtui Spinozan materialistiseen monismiin. Jälkiteollisessa kapitalismissa Spinoza näyttää kertovan totuuden myös Marxista. Tutkielmani yrittää vastata myös kysymykseen, mikä on hyvä teoria ja kenelle se kohdentuu.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee luokkateorian teoreettista ontologiaa aluksi Marxin luomalla pohjalla, sitten Engelsin työssä ja lopulta Leninin, Lukácsin ja Gramscin kirjoituksissa. Päätän tutkielmani esittelemällä Althusserin tapaa käsitellä Marxia ja marxismia jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Marxilainen teoria, kuten myös muut teoriat, ovat muuttuneet ajan myötä. Samoin on muuttunut marxismin kritiikki sekä kilpailevat teoriat, johon kritiikki pohjautuu. Tutkielmassani esittelen weberiläisen kritiikin ja postmodernin teorian tuomat haasteet marxismille.
Marxin kohdalla tarkastelen hänen luokkakäsitystään klassisissa teksteissä. Engelsin luokkamuotoiluja pyrin puolestaan hahmottamaan hänen historianfilosofisissa teksteissään. Leniniä tarkastelen käytännön ihmisenä, joka sovelsi Marxin luokkateoriaa käytäntöön omalla tavallaan.
Lukácsia ja Gramscia tutkin Leninin perillisinä. Käsittelen heitä toisaalta teoreetikkoina, toisaalta käytännön poliittisina toimijoina. Gramsci ymmärsi valtiomarxismin ongelmat, joita hän lähti ”sosiologisesti” ratkomaan. Gramscin vahvuus on ymmärrys luokan ja ideologian kohtaamisesta. Lukács puolestaan tutki luokkia ymmärtäen ne filosofisesti. Lukácsin dialektiikassa yhteiskuntaluokka saa tavaramuodon kapitalistisilla markkinoilla, mutta poliittinen subjekti siitä tulee sen ryhtyessä kamppailemaan omien etujensa puolesta. Lukácsilta on myös peräisin Marxin luokkateorian jako sosiologiseen ja filosofiseen ulottuvuuteen.
Althusser hävitti marxismissaan kiinteät rajat ja käsitteelliset eronteot. Kun marxismin selitysvoima alkoi hiipua tuotannon kehittyessä kohti jälkiteollista informaatio- ja palveluyhteiskuntaa, tuli myös marxismin muuttua. Althusser lainasi käsitteitä psykoanalyysista ja erityisesti aikalaiseltaan Lacanilta. Althusserin freudomarxilaisessa käsitteistössä rajat työläisen ja kapitalistin välillä hämärtyivät. Kapitalismista jäi jäljelle koneisto, jolla ei ollut suuntaa tai tarkoitusta eli Hegelin dialektiikka luokkataistelun perustavana metodina vaihtui Spinozan materialistiseen monismiin. Jälkiteollisessa kapitalismissa Spinoza näyttää kertovan totuuden myös Marxista. Tutkielmani yrittää vastata myös kysymykseen, mikä on hyvä teoria ja kenelle se kohdentuu.