Eurooppalaisen koulutuspolitiikan vaikutus Suomeen 2000-luvulla
HUTTUNEN, SAKARI; KOSKELA, VILLE (2012)
2012
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22963
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22963
Tiivistelmä
Tutkimuksessamme selvitämme, miten Euroopan unioni ja muut ylikansalliset toimijat ovat vaikuttaneet suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Keskitymme ennen kaikkea vuonna 2000 syntyneen Lissabonin strategian jälkeiseen aikaan, vaikka olemme pyrkineet huomioimaan suomalaisen koulutuspolitiikan laajemman kehityskulun aina vuosikymmenten takaa.
Tutkimuksemme teoriatausta muodostuu kolmesta osasta: eurooppalaista sekä kansainvälistä yhdentymistä selvittävästä integraatiosta, nykyajan koulutuspolitiikkaan yhä vahvemmin mukaan tulleesta uusliberalismista sekä koulujärjestelmän asemaa ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa selittävästä institutionalismista. Tämän teorian pohjalta vastaamme tutkimuskysymyksiimme ja teemme vertailua tilanteeseen ennen vuotta 2000. Aineistona on laajalti Euroopan unionin virallisia dokumentteja, eduskunnan ja opetusministeriön julkaisuja ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia.
Euroopan unionin strategioissa 2000-luvulla ovat korostuneet vahvasti usko koulutuksen taloudellisen hyvinvoinnin mahdollistajana. Vaikka Euroopan unionilla ei historiansa aikana ole ollut juridisesti päätäntävaltaa jäsenmaidensa koulutuspolitiikkaan, ovat jäsenmaat ja etenkin Suomi noudattaneet sen toiveita hyvinkin tarkasti. Talousajattelu on Suomessa lisääntynyt koulutuspolitiikassa 1990-luvun lamasta lähtien, ja Euroopan unionin ja OECD:n kaltaisten ylikansallisten toimijoiden vaikutus on tässä selvästi nähtävissä.
Asiasanat:koulutuspolitiikka, uusliberalismi, Euroopan unioni, integraatio
Tutkimuksemme teoriatausta muodostuu kolmesta osasta: eurooppalaista sekä kansainvälistä yhdentymistä selvittävästä integraatiosta, nykyajan koulutuspolitiikkaan yhä vahvemmin mukaan tulleesta uusliberalismista sekä koulujärjestelmän asemaa ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa selittävästä institutionalismista. Tämän teorian pohjalta vastaamme tutkimuskysymyksiimme ja teemme vertailua tilanteeseen ennen vuotta 2000. Aineistona on laajalti Euroopan unionin virallisia dokumentteja, eduskunnan ja opetusministeriön julkaisuja ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia.
Euroopan unionin strategioissa 2000-luvulla ovat korostuneet vahvasti usko koulutuksen taloudellisen hyvinvoinnin mahdollistajana. Vaikka Euroopan unionilla ei historiansa aikana ole ollut juridisesti päätäntävaltaa jäsenmaidensa koulutuspolitiikkaan, ovat jäsenmaat ja etenkin Suomi noudattaneet sen toiveita hyvinkin tarkasti. Talousajattelu on Suomessa lisääntynyt koulutuspolitiikassa 1990-luvun lamasta lähtien, ja Euroopan unionin ja OECD:n kaltaisten ylikansallisten toimijoiden vaikutus on tässä selvästi nähtävissä.
Asiasanat:koulutuspolitiikka, uusliberalismi, Euroopan unioni, integraatio