Neurogeeninen änkytys suljetun aivovamman jälkeen. Monitapaustutkimus.

Abstract

Neurogeenisessä änkytyksessä on kyse puheen motorisesta säätelystä vastaavien aivoalueiden - tyypillisesti vasemman aivopuoliskon, keski- tai pikkuaivojen, tyvitumakkeiden tai talamuksen - vaurioitumisesta johtuvasta puhehäiriöstä. Sen vuoksi sujuvaan puheentuottoon vaadittavien lihasliikkeiden ajoitus, intensiteetti, rytmi ja koordinaatio eivät toimi tarkoituksenmukaisella tavalla. Neurogeeninen änkytys ilmenee toistoina, venytyksinä sekä blokkeina eli fonaation katkoksina.

Neurogeenisen änkytyksen yksi merkittävimmistä aiheuttajista on aivovamma. Suljettu aivovamma syntyy, kun aivojen liike äkillisesti kiihtyy tai kun aivojen rakenne kiertyy voimakkaasti. Tällaiset aivovammat syntyvät usein liikenneonnettomuuksissa. Aivovamma aiheuttaa kognitiivisten toimintojen häiriintymistä, kuten muistiongelmia, keskittymisen ja toiminnan suunnittelun häiriöitä sekä kielellisiä vaikeuksia. Kielellisistä vaikeuksista merkittävimpiä ovat sananlöytämisvaikeudet, kerronnallisten taitojen häiriintyminen sekä puheen suunnittelun vaikeus. Nämä oireet yhdessä puheen motoristen ongelmien kanssa aiheuttavat vaikean kommunikaatiohaitan.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata viiden suljetun aivovamman saaneen henkilön neurogeenisen änkytyksen määrällisiä ja laadullisia piirteitä. Tutkimuksen aineisto muodostui tutkimushenkilöiden kolmessa tehtävässä tuottamasta puheesta. Nämä kolme diskurssityyppiä oli valittu kognitiivisen kuormittavuuden mukaan: vähiten kuormittava puhetehtävä oli lausetoisto, toiseksi kuormittavin spontaanipuhe ja kuormittavin sarjakuvakerronta. Neurogeenisen änkytyksen analysointiin kehitin uuden menetelmän, joka tarjoaa tapausesimerkkejä ja ratkaisumalleja sekä itse neurogeenisen änkytyksen että muiden aivovamman aiheuttamien sujumattomuuksien tunnistukseen. Änkytyksen vaikeusastetta tarkastelin kehittämäni vaikeusasteluokituksen avulla. Se muodostuu änkytysprosentista sekä kolmen pisimmän änkytysjakson keston keskiarvosta.

Tutkittavien änkytyksen vaikeusaste vaihteli tehtävätyypin mukaan ja tutkimushenkilöittäin. Yleisin änkytystyyppi oli toisto, mutta myös venytyksiä ja blokkeja esiintyi puhuja- ja tehtäväkohtaisesti varioiden. Kahdella tutkimushenkilöllä ilmeni myös useampaa kuin yhtä eri änkytystyyppiä samassa ilmauksessa, mikä kertoi heidän änkytyksensä vaikeusasteesta. Änkytystä ilmeni missä tahansa sanan kohdassa. Laajuudeltaan änkytykset vaihtelivat yhdestä äänteestä useamman sanan toistoihin. Kahdella tutkimushenkilöllä ilmeni myös muita änkytyksen kaltaisia, aivovammasta johtuvia sujumattomuuksia, joita tarkastelin erikseen. Tämä tutkimus oli pilottitutkimus, jonka tulokset syntyivät monen menetelmällisen ja teoreettisen ongelman kautta. Jokaisessa ongelmakohdassa jouduin tekemään ratkaisun, joka vaikutti seuraaviin valintoihin. Tutkimustyöni oli tiedon soveltamista ja muokkaamista aineistooni sopivaksi, jotta tulokset vastaisivat sitä ilmiötä, jota tutkimushenkilöideni puheesta olin tutkimassa. Työni tulokset auttavat puheterapeutteja tunnistamaan neurogeenisen änkytyksen keskeisten piirteiden lisäksi aivovammasta aiheutuneita muita puheen sujumattomuuksia.

Avainsanat: neurogeeninen änkytys, aivovamma, puheen sujuvuus, puhemotoriset häiriöt, änkytystyypit, änkytyksen vaikeusaste, änkytysprosentti