Turvatakuita ja kontrollin keinoja : asiakirjatutkimus lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käytöstä
TARKKINEN, HANNA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TARKKINEN, HANNA
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-11Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Rajoitustoimenpiteet ovat lapsen perusoikeuksia rajoittavia, lailla tarkasti määriteltyjä toimenpiteitä, joita voidaan toimeenpanna ja toteuttaa pääsääntöisesti vain laitoshoitona toteutetussa lastensuojelun sijaishuollossa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella rajoitustoimenpiteiden käytön määriä, rajoitustoimenpiteiden käytön tosiasiallisia tilanteita sekä perusteluita, joilla rajoitustoimenpiteiden käyttöä oikeutetaan. Tutkimuksessa yhdistetään määrällistä ja laadullista analyysia. Aineistometodeina laadullisessa analyysissa on hyödynnetty sisällön analyysia sekä retorista diskurssianalyysia. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu noin 600 rajoitustoimenpidepäätöksestä. Päätökset on kerätty vuoden 2010 aikana 56 lastensuojelulaitoksesta.
Tutkimuksessa huomioidaan rajoitustoimenpiteiden käytön kaksinainen luonne. Rajoitustoimenpiteiden käyttö nähdään sekä kontrollina että tukena. Tutkimuksessa nostetaan esiin rajoitustoimenpiteiden käytön oikeuttamisen käsite. Oikeuttamisella tarkoitetaan rajoitustoimenpiteiden käytön hyväksyttäväksi tekemistä. Näkökulman kautta rajoitustoimenpiteiden käyttö nähdään vallankäyttönä. Valtaa tarkastellaan rajoitustoimenpiteestä päättävän ja sen toteuttajan harjoittamana vallankäyttönä. Valtatarkastelu kytketään osaksi sosiaalityön ikiaikaista dilemmaa tuen ja kontrollin suhteesta.
Tutkimuksen tulosten mukaan rajoitustoimenpiteitä oli vuoden aikana tehty yhteensä 603 kappaletta. Käytetyimmät rajoitustoimenpiteet olivat omaisuuden ja lähetysten tarkastukset sekä kiinnipidot. Rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet jakautuivat tuloksissa turvallisuuden takaamisen tilanteisiin sekä kontrollin ja valvonnan tilanteisiin. Tyypillisiä rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteita olivat lapsen karkaamiset laitoksesta sekä päihteiden käyttöön ja tupakointiin liittyvät tilanteet. Tulosten mukaan rajoitustoimenpiteitä oli käytetty myös ennakoivasti ja seuraamuksellisesti, kuitenkin pääsääntöisesti rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet olivat lastensuojelulain mukaisia. Rajoitustoimenpiteiden perustelujen argumentaatio rakentui vaihtelevasti lyhyen toteavista aina pitkiin vakuutteluihin. Oikeutusta rajoitustoimenpiteiden käytölle perusteltiin laajasti erityisesti rajoitustoimenpiteiden päätöksissä, jotka puuttuivat lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Lyhyt toteava argumentaatio näkyi erityisesti päätöksissä, joilla perusteltiin oikeutta tarkastaa lapsen hallussa oleva omaisuus.
Rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet voidaan nähdä erityisen herkkinä vallankäytön tilanteina, koska lapsi on aina lähtökohtaisesti riippuvainen aikuisesta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta olevan tarvetta kiinnittää huomiota rajoitustoimenpiteiden käytön läpinäkyvyyteen. Huomion kiinnittäminen rajoitustoimenpiteiden perustelujen dokumentointiin on yksi tapa lisätä läpinäkyvyyttä ja vähentää vallan väärinkäytön riskiä. Dokumentoinnin lisäksi huomiota tulee kiinnittää rajoitustoimenpiteiden käytön lain mukaisuuteen sekä lapsen osallisuuteen rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteissa.
Tutkimuksessa huomioidaan rajoitustoimenpiteiden käytön kaksinainen luonne. Rajoitustoimenpiteiden käyttö nähdään sekä kontrollina että tukena. Tutkimuksessa nostetaan esiin rajoitustoimenpiteiden käytön oikeuttamisen käsite. Oikeuttamisella tarkoitetaan rajoitustoimenpiteiden käytön hyväksyttäväksi tekemistä. Näkökulman kautta rajoitustoimenpiteiden käyttö nähdään vallankäyttönä. Valtaa tarkastellaan rajoitustoimenpiteestä päättävän ja sen toteuttajan harjoittamana vallankäyttönä. Valtatarkastelu kytketään osaksi sosiaalityön ikiaikaista dilemmaa tuen ja kontrollin suhteesta.
Tutkimuksen tulosten mukaan rajoitustoimenpiteitä oli vuoden aikana tehty yhteensä 603 kappaletta. Käytetyimmät rajoitustoimenpiteet olivat omaisuuden ja lähetysten tarkastukset sekä kiinnipidot. Rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet jakautuivat tuloksissa turvallisuuden takaamisen tilanteisiin sekä kontrollin ja valvonnan tilanteisiin. Tyypillisiä rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteita olivat lapsen karkaamiset laitoksesta sekä päihteiden käyttöön ja tupakointiin liittyvät tilanteet. Tulosten mukaan rajoitustoimenpiteitä oli käytetty myös ennakoivasti ja seuraamuksellisesti, kuitenkin pääsääntöisesti rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet olivat lastensuojelulain mukaisia. Rajoitustoimenpiteiden perustelujen argumentaatio rakentui vaihtelevasti lyhyen toteavista aina pitkiin vakuutteluihin. Oikeutusta rajoitustoimenpiteiden käytölle perusteltiin laajasti erityisesti rajoitustoimenpiteiden päätöksissä, jotka puuttuivat lapsen fyysiseen koskemattomuuteen. Lyhyt toteava argumentaatio näkyi erityisesti päätöksissä, joilla perusteltiin oikeutta tarkastaa lapsen hallussa oleva omaisuus.
Rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteet voidaan nähdä erityisen herkkinä vallankäytön tilanteina, koska lapsi on aina lähtökohtaisesti riippuvainen aikuisesta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta olevan tarvetta kiinnittää huomiota rajoitustoimenpiteiden käytön läpinäkyvyyteen. Huomion kiinnittäminen rajoitustoimenpiteiden perustelujen dokumentointiin on yksi tapa lisätä läpinäkyvyyttä ja vähentää vallan väärinkäytön riskiä. Dokumentoinnin lisäksi huomiota tulee kiinnittää rajoitustoimenpiteiden käytön lain mukaisuuteen sekä lapsen osallisuuteen rajoitustoimenpiteiden käytön tilanteissa.