Kerro, kerro kuvastin: tietokoneavusteinen itse- ja vertaisarviointi

Abstract

Tutkin itse- ja vertaisarvioinnin käyttöä kouluissa ja miten oppilaat ja opettajat siihen suhtautuvat. Tutustun kognitio- ja sosiokonstruktivistisiin oppimisnäkemyksiin sekä tietokoneavusteisen yhteistoiminnallisen oppimisen teoriaan (CSCL) ja silloitan näiden teorioiden yhteyttä itse- ja vertaisarviointikäytäntöihin. Tutkimuksen perimmäinen tavoite on kehittää koulujen ja oppilaitosten arviointikäytäntöjä ja luonnostella optimaalista vertaisarvioinnin työkalua, joka soveltaisi hyviksi ja tehokkaiksi tiedettyjä pedagogisia periaatteita ja ottaisi huomioon myös eri oppimistyylit.

Tampereen yliopiston tietotekniikan peruskurssilla (TTPK) on käytetty vertaisarviointia harjoitustehtävien arvostelussa vuodesta 2006. Kurssilla on kokeiltu kahta tietokonesovellusta, henkilökunnan kehittämää WETO:a ja avoimen lähdekoodin Moodlea. Saan käyttööni TTPK-kurssipalautteet vuosilta 2007 - 2011. Palaute koostuu pääosin numeerisista vastauksista Likert-asteikollisiin kysymyksiin, mutta joukossa on myös tekstimuotoisia vapaan palautteen kenttiä. Haastattelen myös informaatiotieteen yksikön henkilökuntaa selvittääkseni heidän suhtautumistaan itse- ja vertaisarviointiin ja käytössä oleviin työkaluihin. Kerään myös omakohtaisia kokemuksia toimimalla peruskoulussa opettajana perusharjoittelujaksojen 1 ja 2 aikana ja käyttämällä Moodlen vertaisarviointia tehtävien ja testien tarkastamisessa. Lisäksi haastattelen muutamia korkeamman asteen opiskelijoita ja opettajia heidän itse- ja vertaisarviointikokemuksistaan.

Nimitän käyttämääni metodia kehittämistutkimukseksi ja määrittelen sen karsituksi design-tutkimukseksi ilman iteratiivisia kehityssyklejä. Kehittämiseen kuuluu tiedonkeruuta, analysointia ja toimivien käytäntöjen havainnointia sekä luonnos vertaisarviointisovelluksesta, joka toimisi ideaalisti teorioiden ja tutkimusaineiston valossa. Aineistoa on monentyyppistä ja analysoin sitä sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin kunkin aineistolajin sanelemalla tutkimusotteella. Kehittämistutkimus sallii eri tutkimusotteiden yhdistämisen.

Parhaiten itse- ja vertaisarviointikäytännöt toimivat yliopistossa, jossa opiskelijat ovat valmiimpia ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan. Hyvien oppimistulosten lisäksi vertaisarvioinnilla saavutetaan selkeitä säästöjä resurssien käytössä: opettajia ja assistentteja tarvitaan vähemmän, samoin mikroluokkavarauksia. Monet TTPK-kurssin käyneet yllättyvät systeemin toimivuudesta ja jopa hauskuudesta, mutta on myös niitä, joita käytäntö ärsyttää ja turhauttaa. Turhautumisen yhteydessä nousevat esiin erityisesti epäoikeudenmukaiset pisteytykset ja matala luottamus toisiin opiskelijoihin tasapuolisina arvioijina. Peruskoulun kokeiluissa vertaisarviointiin suhtaudutaan periaatteessa varovaisen myönteisesti, mutta Moodlen käyttö uutena työkaluna aiheuttaa hankaluuksia ja vertaisarvioinnit eivät suju ongelmitta pitkälti teknisten syiden takia. Arviointeja on mm. talletettu edellisillä tunneilla tehtyjen harjoitusten yhteyteen. Systeemin sisäänajoon pitäisi varata enemmän aikaa. Nimettömyyden kannatus sekä arvioinnin kohteena että antajana on 8.-luokan haastateltavissa vankkaa.

Palaute on oppilaan kehittymiselle ensiarvoisen tärkeää ja sen voi antaa myös vertainen. Tutkimusten mukaan useamman vertaisen keskiarvoistettu palaute on luotettavampaa kuin yksittäisen asiantuntijan. Nimettömyyden avulla voidaan vähentää riskejä, joita liittyy oppilaiden keskinäiseen palautteen antoon. Tietokoneen avulla on mahdollista rakentaa kotitehtävien ja kokeiden tarkastamiseen itse- ja vertaisarviointia hyödyntävä oppimisympäristö, joka nopeuttaa palautteen saamista, lisää oppilaan saaman palautteen määrää, tehostaa tehtävien läpikäyntiä ja syventää oppimista.

Asiasanat:Itsearviointi, reflektio, itseohjautuva oppiminen (self-regulated learning), autonominen oppija, vertaisarviointi (peer-to-peer review), metakognitiiviset taidot, computer-supported collaborative learning (CSCL)