Miksi pieni valtio panostaa sotilaalliseen kriisinhallintaan? Suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan intressien konstituoituminen poliittisen päätöksenteon diskursseissa kylmän sodan jälkeen.

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan intressien kartoittaminen lähihistoriallisen ja julkisen poliittisen näkökulman kautta. Tutkimuksen kohteena ovat julkiset ja viralliset poliittisen päätöksenteon asiakirjat liittyen Suomen osallistumiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan kylmän sodan päättymisestä kesään 2012. Tutkimusaineistoksi ovat näin ollen muodostuneet tasavallan presidentin päätökset, valtioneuvoston selonteot ja ulkoasiainvaliokunnan sekä puolustusvaliokunnan lausunnot tai mietinnöt. Tarkastelu on rajattu operaatioihin joihin Suomi on osallistunut sotilasjoukoilla. Tarkkailijaoperaatiot, tai operaatiot joihin Suomi osallistuu vain yksittäisillä henkilöillä, on siis rajattu pois. Tutkimuksen tarve syntyy intressien ymmärryksen ja tiedostamisen puutteesta sekä yleisessä, että poliittisessa keskustelussa. Tämä on myös viime aikoina ollut kritiikin kohteena.

Tutkielman tutkimusongelmana onmillaisia suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan intressejä konstituoituu operaatioihin osallistumisen päätöksenteon virallisissa poliittisissa diskursseissa.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi Alexander Wendtin mukaan. Tähän on yhdistetty ymmärrys Suomesta ”pienenä valtiona” kansainvälisessä politiikassa. Teoreettisen viitekehyksen mukaisesti tutkimuksen näkökulma rajautuu valtiotasolle, jolloin tutkimusaineistoa käsitellään Suomen valtion politiikan ilmentymänä suhteessa kansainväliseen. Valtiota ja tätä kautta tarkastelua ei uloteta päätöksentekijöihin tai sisäpolitiikkaan. Merkittävä osa teoreettista lähestymistapaa on ymmärrys intressien muodostumisesta identiteettien kautta. Näin ollen tutkimuksessa tarkastellaan sotilaallista kriisinhallintaa suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alarooli-identiteettinä. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, jonka avulla kehystetään tutkimusaineiston tekstit ja niissä ilmenevät kielelliset kokonaisuudet. Näiden kehysten kautta muodostetaan ymmärrys operaatioihin osallistumisen syistä, eli intresseistä.

Tutkimuksen mukaan suomalaisen sotilaallisen kriisinhallinnan intressit muodostuvat kolmen kokonaisuuden ympärille. Näistä merkittävin on itse osallistumisen näkökulma. Aktiivisella osallistumisella sotilaalliseen kriisinhallintaan kaikkien toimijoiden kehyksissä pyritään tukemaan kansainvälistä yhteisöä ja tätä kautta saavuttamaan stabiliteettia ja turvallisuutta myös Suomelle. Tällöin itse osallistuminen muodostuu määrääväksi tekijäksi. Toinen kokonaisuus on arvonäkökulma. Arvot eivät ole määräävässä asemassa osallistumista määriteltäessä, mutta ne voidaan nähdä osallistumisen positiivisena sivutuotteena. Kolmas kokonaisuus on kansallinen näkökulma. Tällöin korostuvat kansalliset rajoitteet ja mahdollisuudet. Määräävämpänä ovat toistaiseksi olleet rajoitteet, joita ovat muun muassa voimankäytön rajoitteet sekä käytettävissä ovat taloudelliset resurssit. Taloudellisiin resursseihin liittyy intressi saada mahdollisimman suuri vaikutus mahdollisimman pienellä panostuksella. Mahdollisuuksiin puolestaan kuuluu esimerkiksi Suomen puolustusvoimien kansainvälisen yhteensopivuuden ja kansallisten suorituskykyjen kehittäminen.

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että suomalainen sotilaallinen kriisinhallinta toimii tällä hetkellä kolmen merkittävän instituution, YK:n, Naton ja EU:n, ristipaineessa. Rajalliset ja taloudellisen taantuman aikana pienenevät resurssit suhteessa nouseviin kustannuksiin eivät käytännössä mahdollista merkittävää osallistumista kaikkien organisaatioiden toimintaan samanaikaisesti. Tämä on ristiriidassa osallistumisen näkökulman kanssa. Poliittinen tahto osallistua aktiivisesti kaikkien toimijoiden toimintaan on vahva. Kysymys kuuluukin saavutetaanko erittäin rajallisilla resursseilla enää merkittävää painoarvoa ja tavoitteita missään, kun käytännön panostukset eri organisaatioiden toimintaan ovat suhteellisen pienet.

Asiasanat:kriisinhallinta, rauhanturvaaminen, Suomi, intressit